Jeah, mulla on haaste; kiitos Stazzyn, blogituksen lievästi oireileva kuiva kausi katkesi iisisti - eli Mistä Minut Tunnistaa:

1. Noin 10 (viiva sata) metriä edelläni ravaa musta koira, joka miellyttämishalussaan tervehtii jokaista vastaantulijaa vääntäytymällä kippuralle, viuhtomalla häntää ja hymyilemällä sudenhampaat vilkkuen. Minä olen se  (keskimittainen mutta muuten huomiotaherättävän upea) nainen, joka huutelee sieltä matkan päästä käskyjä "ohita", "stop", "vasemmalle", "nyt-juma-lau-ta". (suomeksi; nää ihmiset pelkää mua)

2. Ajan autoa, jossa lojuu marraskuun alusta jonnekin kesäkuulle vähintään kaksi paria suksia. (FYI: Hiihtokausi ei ole ohi; Grand Montetsin hissikin pöyrii vielä tulevan viikonlopun.)

3. Mulla on aina takku päässä ja puolet hiuksista liimaantuneena huulikiiltoon - vaikkei muualla tuule, mun tukassa tuulee aina.

4. Kaupunkioloissa harpon mega-loikkia, laitan täysiä menee, kunnes yhtäkkiä vedän liinat kiinni huomatessani olevani matkalla väärään suuntaan, tai en muista mihin olin menossa, tai joku Ajatus vie huomioni, tai... (Jostain korkealta vois olla ihan mielenkiintoista seurata poukkoilemistani vaikkapa Lausannen vanhan kaupungin kapoisilla kujilla; katutasolla seuraavilla on vakava törmäämisvaara.)

5. Aurinkolasit, aina aurinkolasit. Hangilla ja merellä vietetyt kimaltelevat, kirkkaat päivät ovat jättäneet jälkensä lievinä sarveiskalvovaurioina; shadet ovat siis lähes pakolliset, eivät ihan pelkkää diivailua. (...eiPÄ)

VAROITUS: Mikäli kyseisiin tuntomerkkeihin sopiva viehättävä nuorEHKO nainen on pukeutunut mustaan, edes kaulahuivin verran, se en kuitenkaan ole minä, ei kande juosta kiinni ja pyytää nimmaria pakaraan.

Ja mähän rupeen haastaa; osui Saaraan. Hippa!