Eräänä päivänä juuri ennen edellistä Suomen keikkaa kampaajallani Leticialla oli kiire, ja värin juurikasvuuni levitti näpsäkkä harjoittelija. Mulla on aina luottavainen kampaajasuhde, eli käytännössä ainoat ohjeet, jotka musta saa irti, ovat ei punaiseksi ja ei lyhyeksi. Muuten annan ammattilaisen päättää, kaikesta. Alkuun Leticia koki tämän lähinnä työnsä aliarvioimiseksi, ja sainkin yhden oudoimmista elämänohjeista ikinä: "You have to respect your hair!" Nykyään neiti osaa arvostaa luottamustani, ja sitä, että saa saksia omituisia otsatukkia.Olemme poskipusuväleissä.

Eli tämänkertainen plääni oli tappaa ensin se juurikasvu ja sutaista sitten koko fleda tummanvaaleaksi. No väriaineet kirvelee mun päänahassa, joten koko sen kolmen vartin kidutuksen vaalennusaineen vaikuttaessa lämpölaitteen alla, tuijotin munakellon kulkua ja kärvistelin. Jos mulla olis joku mantra, tässä olis ollut sille paikka. Kun se seuraava tuhkainen väri levitettiin tukkaan, makoilin jo niska kenossa pesualtaalla, eikä kirvely ollut yhtään vähäisempää. 

Ja sitten alkoi tapahtua.

Näppärä harjoittelija ohikulkiessaan tuli vanuttamaan väriaineella kyllästettyä hiusmassaa, hätkähti, ja huusi paniikkia piilotellen Letician hätiin. Tajusin, että tässä on nyt se hetki, jolloin mielelläni ymmärtäisin ranskaa. Siis muutakin kuin Letician vaivihkaisen läksytyksen "mutta sitä pitää tarkkailla koko ajan!" Lause, jota ei edes mielellään ymmärrä, saati sitten että haluaisi kuulla.

Pääni ympärille neuvonpitoon kutsuttiin sympaattinen Enzo, puljun pomo, joka ensin aikansa kummasteltuaan  kysyi hiljaa Leticialta minuun viitaten "puhuuko hän ranskaa?", ja saatuaan kieltävän vastauksen, aloitti esitelmän hätäratkaisuista tulipalon sammuttamiseksi. Pienen pohdintataon aikana sain väliin hivutettua katsekontaktin Leticiaan, ja kysyvään ynähdykseeni vastattiin, hymyillen, että no problem, haemme vain sitä optimaalista balanssia eri sävyjen kanssa. (-Siis mitäh?)

Koko ajan päätä kirveli niin, että kyynelehdin ripsarit poskille. Lopulta kokoontuneet päätyivät muussaamaan tukkaani vielä kolmannen värin. Naapuri-pesualtaalta tilannetta seurannut mieshenkilö kommentoi mulle ranskaksi jotain, pirullisesti hymyillen, ja aloin taas olla onnellinen, että olen ummikko, saatoin jatkaa kattoon tuijotusta. Niin, tämän mieshenkilön kampajahan oli jo aikoja sitten liittynyt omalla altaallani kuhisevaan ryhmään.

Siinä seuraavan vaikutusajan odotellessani yritin muistella, olinko koskaan kuullut kenestäkään, jonka fleda olisi palanut kokonaan pois kampaajakeikalla; hengitin väriaineen katkuista ilmaa syvään ja psyykkasin itseäni. Ihmisen on ihan hyvä oppia luopumaan, ja jos tukka menee, niin varmaan Enzo tietää jonkun peruukkiliikkeen, josta saan jotain hiuksistoa kalloni suojaksi ennen huomista Suomen lentoa, niin kun siellä on ne häätkin ja niissä ihan mielelläni esiintyisin edukseni, ja kun mulle ei kalju mitenkään sovi, kun takaraivossani on lättä. (-sitä usein mietin, että missä asennossa mua on vauvana nukutettu?)

Kun tunteja kestänyt väriaine-ilottelu oli ohi ja hiuksista enemmistö yhä siellä missä halusin, olin niin helpottunut, että hehkutin uutta sävyäni oikein paatoksella ylisanoin. Enzo tuli vielä varmistamaan, että you like? Kun pääsin Suomeen, äiti ja sisko lausuivat yksiäänisesti, että miks sun fleda on vihree. Ja ens kampaajakeikalla ne varmaan tekee sen taas, kun asiakas oli niin vuolassanaisen  kiitollinen.

No kielitaito ei tuolta episodilta olisi pelastanut, mutta antoi kaivatun potkun, ja tässä olen nyt yrittänyt ratkoa Migroksen kielikoulun kurssitaulukoiden koodeja. Intensiivikurssi, jossa opetusta on joka päivä, tuntuukin nyt laadukkaasta vapaa-ajastaan päihtyneestä kotirouvasta kauheen sitovalta, hei. Ja heti, jos olen viikon pari pois Sveitsistä, tipahdan auttamatta muun ryhmän vauhdista.

Vaan tarjolla olisi myös au paireille suunnattu "nuorisokurssi", pari oppituntia per viikko, ja saattaapi olla erinomainen vaihtoehto. Visioin kaikki ne pohjoismaiset, välivuottaan viettävät, tulevat kirjallisuustieteen ja biologian yliopisto-opiskelijat, joilla on motivaatiota ja tehokas opiskelurutiini, joten kurssi etenisi ihan sukkana, ja itse oppisin jotenkin kuin vahingossa samaan tahtiin. Kelasin jo, että kandee varmuuden vuoksi jo ilmoittautuessa väittää olevansa au pair, jos sinne vaiks ei muita oteta. Kyllä nyt yksi keski-ikää lauantai lauantailta lähestyvä rouvashenkilö menee au pairista.

Katsellaan, sanoi vihreähiuksinen nainen.