Taateleita ja tunisialaisia leivonnaisia, sulaa hunajaa ja manteleita ja tomusokeria, siemaus minttuteetä kauniista lasista. Tällä lomalla tuli hankittua vakava sokeririippuvuus.

Kaikki alkoi siitä, kun aamiaishuoneessa uteliaana menin mukaan jonoon, jossa oli pelkkiä mimmejä, ja näköyhteyden tarjoilupöytään saatuani ymmärsin kyllä miksi - Jeepin renkaan kokoisia munkkeja, päälle sugaar e huni, kuten pyoreäsorminen munkinpaistajamies neuvoi. Varmuuden vuoksi vedin heti kaksi.

Pehmeänhyllyvän vatsatanssijan masun viimeistelyn tielle nousi se seikka, että lähestyin munkkitiskiä vain äärimmäisen kovassa (joka-aamuisessa) sokeritärinässä, olin nimittäin liian kiusallisen hurmaava tohveleissani. Madame ou mademoiselle?, kysyy munkkimies, johon minä pyörittelen sormusta, että rouvia ollaan, jääköön tuttavuutemme tähän rasvakeittimen ympärille, mutta asia ei ollutkaan niin simppeli: Bambini?, ai ei, no sitten olet kyllä vielä mademoiselle, kiilto silmiin ja pehmeä hymy. Tätä teemaa en siis pääse pakoon lomallakaan - tittelini on yhä kiistanalainen. En tosin valita saamastani huomiosta - muilta jemmattua ruusuvettä pirskoteltiin aamiaisherkkujeni päälle, ja harvoinhan sitä näen mintunlehtiä katkottavan teeheni sellaisella kätketyllä palvonnalla. Muut munkinhimoiset joutuivat odottelemaan tämän pitkähkön seremonian ajan sokerituskissaan.

Jos tämä makea-addiktio ei hellitä, on olemassa riski, että palaan munkkimiehen hoiviin - riippuvuus saa ihmisen kummaan jamaan. Niillä munkeilla eipä aikaakaan, niin olisin meloninmallinen mama veltto päihtynyt sokerihymy huulilla, taateleita essuntasku pullollaan. Tohvelit toisin omasta takaa, nimittäin ööööh "marokkolaiset" lipottimet, jotka nokkelana kekkasin pakata mukaan havaianasten tilalle. Hiihtäessäni niissä hotellin marmorilattiaa tajusin, että pieleen meni - tämähän on sama kuin olisin ilmestynyt Lapin puvussa Leville. Hetken otti henkeen tämä tyylimoka, turha oli enää yritellä mitään katu-uskottavuuspisteitä keräillä - anti mennä vaan reippaasti turistina.

Kaiken tämän jumalaisen minttuteen ja hunajalla mässäilyn ja hiekassa makoilun ja spa-hoitojen ohessa rentouduimme telkkaa katsomalla. No mä tein tiukkaa syväanalyysiä paikallisesta kulttuurista aineistonani tv-mainokset, mutta säästän maailman siltä pseudoälylliseltä mutinalta. Ihan pakko kuitenkin oikein ääneen todeta, että todella, näin ensikertalaisena Afrikan mantereella mulle viimein valkeni, että ihonvalkaisu-tuotteet ovat hitti, eivät Euroopassa jo välttämättömyystarvikkeiksi luokitellut itseruskettavat suihkeet (-eiköhän ne kuuluisi jo Viralliseen Ostoskoriin?). Mainonnan konventiot ovat yks yhteen samat, mutta nainen muuttuukin vaaleammaksi - mikä yllättävä mutta onnellinen loppu! Huh kyllä matkailu avartaa. 

Seurasin myös tiukkaa kilpalaukkaa RedBulliksi RedBullin paikalle - eniten mainosaikaa hyödynsivät näppärästi nimetyt PowerHorse ja Bison, joka oli mun suosikki, eikä vähiten musansa takia - muutaman dinaarin versio Pepe Deluxen Woman In Bluesta. Alla ihailijakuva mun hevosesta - Go, Bison!!