Mut on selättänyt kiukkunen kevätflunssa. Pääsiäisen hiihtovaellusta ei voi edes suunnitella, kun alkaa pulssi hakkaamaan kuin puolikuntoisella hyppyrin nokassa. Tämä viikko on siis mennyt sohvalla Dr. House - maratoonin parissa. Joka on muuten erinomainen sairastelusarja - auttaa suhtautumaan pöpöön kuin pikku aivopähkinään, joka kyllä kaadetaan, kunhan oikea droppi löytyy (...lepoa? - tylsää)

Poissa kaikki se nuhanenäinen itsesääli, joka muinoin on vallinnut sairasvuoteeni äärellä: täällä on tehty kokeita. Alkuoireisiin pieni pussillista sipsejä, eli annos suolaa ja transrasvoja - plasebovaikutus; hetkellinen mielihyvä. Eilen oli vallalla allergiateoria, mutta Zyrtek ei helpottanut, eikä allergiaan vissiin kuulu kuumeilu, joten palasin alkuperäiseen diagnoosiin. Vaihdoin myös suklaan hetkellisesti Lindtin pääsiäispupuiksi, mutta olivat niin äklämakeita, että palasin turvalliseen ecuadorilaiseen 75-prosenttiseen. Äärimmäisen kokeellinen hoitotoimenpide oli nieleksiä irveellä kuppi ginseng-juomaa, mutta toistaiseksi en ole ihmeparantunut. Haimani on silti ilmeisesti yhä vaurioitta.

(Sivuoireista ehkä liikuttavin on tiedostamaton tapa laahata toista jalkaa matkalla jääkaapille. Potilas on vakavasti todellisuuspakoinen.)

Pakko luottaa omaan hapuilevaan diagnostiikkaan, kun lekuriinkaan en aio mennä - omalääkärini on bimbo, ja huomattavan kallis sellainen. Ja kun täällä Suissessa on ulkosuomalaisen pakko hankkia sairasvakuutus, päädyin siihen edullisimpaan (-no kun en ole koskaan kipee!), eli mun on ensin riivittävä fränkylöitä omasta pussista, sitten postitettava kuitteja ja  lippusia vakuutusyhtiöön, ja vasta tuhlattuani joitakin tonneja saatan saada satasen takaisin.

Olen erittäin valmis vaihtamaan vakuutusta, kuten myös bimbon omalääkärini, mutta eri vakuutusyhtiöiden tarjoamat sairasvakuutukset on Sveitsi-tyyliin rakennettu vertailukelvottomiksi, jotta riittää duunia sellaisellakin ammattikunnalla kuin vakuutuskonsultti. Eräs tälläinen muuten valisti, että kun voit vakuutukseesi ottaa laajennuksen koskien jotain tiettyä erikoislääketieteen haaraa, niin ei nyt ainakaan kande ottaa hammaslääketiedettä, kuten hölmömpi taktikko luulisi, koska jos purukalustosi ongelmien voidaan katsoa aiheutuvan aiemman hoidon epäkohdista, eivät ne kuulu korvauksen piikkiin kuitenkaan. Seitkytluvun kouluhammashoitajan kosto.

Omalääkärini, tuo bimbo, olettaa mulla ehdan expatti-rouvan tavoin olevan täyskattavan high maintenance - vakuutuksen. Joten kun kerran on otettu tuubi verta labran varastoon, voidaan siitä teettää turha testi toisensa perään - laskun mukaan mm. verensokerini ovat tarkastetut, miksi? en tiedä, eikä minua myöskään ole infottu siitä, että onkse arvo sitten jees vai ei. Lasku oli 42 frangia, mikä on ehdottomasti pikkuraha verrattuna samanaikaisesti syntyneeseen toiseen laskuun, jonka mutkikas peruste lyhykäisyydessään oli seuraava:

Epäilin bimbon erästä diagnoosia, ja esitin omani - josta hän ei ollut koskaan kuullutkaan, mutta määräsi taas mihinkään mitenkään liittymättömän veriarvon tarkastettavaksi. Lannistumatta omalääkärini ammattitaidottomuudesta hankin alan spesialistilta diagnoosin, joka muuten vastasi täysin sitä omaani, terveellä maallikkojärjellä tehtyä. Seuraavalla vastaanotolla kerroin diagnoosista bimbolle, joka, niin omalääkärini kuin onkin, ei ollut vieläkään ottanut selvää aiheesta. Pidin lyhyehkön, seikkaperäisen, noin 15 minuutin alustuksen taudista, johon bimbo totesi, ettei hänen lääkisaikoinaan tuollaisesta ollut mitään puhetta, ja laskutti sitten155 frangia - konsultoinnista. Päälle toimistokulut.

Ymmärtänette emotionaalisen siteeni tohtori Houseen, vaikken tätä seikkaperäisempää selvitystä Hippokrateen valaan vedoten annakaan.

Potilaan pulssi kiihtyi liikaa bimbosta keuhkotessa, joten lienee paras siirtyä aivan asiasta seinään, eli kommentointiongelmiin: Vuodatus ilmeisesti vaihtaa tunnukseni, jotta noista päästäisiin. Jos katoan operaation myötä, etsikää mut bittiavaruudesta.

Menen jatkamaan sohvanpohjalle, odottelemaan kommenttien sumaa.