Otsikko viittaa Unkariin joo, mutta tämä postaus ei mitenkään liity Budapestin Sziget-festareihin eikä varsinkaan Hungaroringiin (vaikka on mulla kyllä mielipide formuloistakin: Hamilton on söde.); käväisimme siellä astetta kovemmissa kemuissa, lampaita paimentamassa, nimittäin.

Suomi-matkalta ehdittiin juuri heittää pyykit koneeseen, kun taas lastasimme auton ja otimme sellaisen 1200 km legin Budapestin eteläpuolelle. Pyykit vielä litimärkiä, mutta kotirouva viritti pyykkinarut farkkuun. "Was bringen sie mit?", kysyi utelias rajavartiomies, ja mulla pitkä saksa ja kaikki, enkä löytänyt sanaa pyykki.

Pustalla oli helle, ja kun on helle, on kuivaa, ja silloin pölyää. Maa-aines on hienojakoista, kuin keijupölyä, ja sitä on äkkiä aivan joka paikassa, tuntuman mukaan erityisesti nenässä. Avaat teknisen hiihtoreppusi läpät, niin siellähän sitä; otat vaelluskengän jalasta, niin sukassa on sitä; heräät aamulla, niin tyynysi on mustana, koska hiuksissasi on paljon sitä. Joka huokonen on täynnä sitä, ja aamulla silkkiseksi pesty tukka on puoleltapäivin karkeaa hiekasta.

Muutama päivä lammashommia ja unkarin kielen opintoja: Kutya on koira, birka on lammas, ja balinka kotipolttoista luumuviinaa, tiukkaa mutta ihmeen pehmeää maultaan, liekö syynä hunaja? Menee suoraan päähän. Siis ei anna sitä pientä viivettä, vaan saman tien kun on snapsilasi nurin, tukka tutisee. En tiedä miksi, enkä oikeastaan uskalla asiaa ajatella. Paikalliskontaktin mukaan kaikki alueen asukit on umpijuoppoja - ei musta mikään ihme, onhan pustan heppujen saatava pölyt kurkusta, ja balinka turruttaa kivasti mielestä sen, että heti seuraavalla hönkäsyllä sitä on taas nielu täynnä. Siihen ei auta kuin seuraava snapsu balinkaa. (Ei kande tähän selittää mitään hengityssuojista.) 

Vanhan Koulukunnan lammaspaimen Adam vei meidän noviisien pisteet, suvereenisti. Tuli heti selväksi, että paimennus on tekstiiliurheilulaji - Adamilla helteessä huopahattu ja ruskea mokkaliivi, jossa lukuisia koristeniittejä; asusteina tietty unkarilaiset viikset ja kippurapäinen paimensauva. Huhutaan, että ikää siinä 29, vaikka olemus oli selvästi vanhempaa kaliiberia. Adam oli esimerkillisen aito pustan heppu -kesken lampaiden siirron herra paimen katosi tunniksi naapuritaloon ottamaan lisää viunaa ("yks ryyppy vaan"). Me jumitimme sen tunnin pellolla laumaa vahtimassa, 35 asteen paahteessa, kiukkuisen pustan auringon alla, miettimässä, että mitäs nyt ja miten tässä näin kävi.

Oli siis tosi siistii.