Jaaha, se on sitte tänään toimistopäivä.

Kuten taannoin uhosin, menin ja perustin yrityksen - syistä, jotka ovat jokseenkin epämääräisiä: On jänskää toimia kolarinukkena matkalla syvälle Sveitsin byrokratian uumeniin; pelko pois ja en français. Sitä, että kyseessä on lähinnä toiminimi ei tässä sen enempää huudella, vaan harkitaan käyntikorttiin titteliä "sveitsiläisen yrityksen johtajatar" (-no totta kai se mahtuu! Eihän ole epäkäytännöllinen!) 

Yllättäen oli yrityksen perustaminen suisselaisittain ihan iisiiä; toista kuin postin kanssa asiointi tai rokotusajan varaaminen sairaalasta (älkää kysykö). Tsekkasin siis rekisteristä että haluamani nimi on vapaa, otin peesiin noin 200 frangia ja ajoin Moudoniin, jossa nämä hommat tässä kantonissa hoidellaan. B-oleskelulupa riittää vallan mainiosti, ja mikäli firman liikevaihto jää alle 100 000 frangiin vuodessa, ei rekisteröintikään edes ole pakollista (Niin, no mä odottelen joitakin trinjoonia ekalta tilikaudelta).

Toimialaa olin hikipäässä tiivistellyt muutamaan ranskankieliseen lauseeseen edellisenä yönä, ja läpi meni vihellellen -  paperin vastaanottanut virkamies-juristi jopa kehaisi sanavalintojani. Otin kiitokset maireana vastaan Google Translaten puolesta. Enempiä ylpistelemättä on toki todettava, että onnistuin yllättämään positiivisesti suomalaisen kansanluonteen perusominaisuuden vuoksi - meillehän on selvää, että omista asioista kannetaan vähän itsekin vastuuta; Oletan melko monen suisselaisen ilmestyvän tiskin taakse ja odottavan virkamiehen määrittelevän, mitä sitä niinku vois yrittäjä yrittää.

Yhtiömme kiittää virkailijaa, joka varotti nigerialaiskirjeiden Suisse-versioista: Kunhan uuden yrityksen tiedot on julkaistu Virallisessa Lehdessä, alkaa aktiivinen postiliikenne. Erinäiset täysin vapaaehtoiset yritysrekisterit tekevät kaikkensa vaikuttaakseen hallinnollisilta, virallisilta ja siten siis pakollisilta, ja helposti menevät kaltaiseni huithapelit halpaan. Tässä maassa kun noita virallisia tahoja ja tasoja on kaikenkattavana tahmeana verkkona - monenmoiset rekisteröintilaskut ovat aivan uskottava menoerä.

Ja postia muuten on piisannut. (Mun kantsii varmaa nyt heti palkata joku assari avaamaan kirjekuoria.) Yritykselleni on tarjottu kaikkea mapeista ja mainosteippauksista it-ratkaisuihin; yhdistävänä tekijänä kasassa erittäin tökerö mainosgrafiikka - Suisse Romandessa printtereistä tuupataan ulos 80-luvun lasten synttärikorttien jälkeä, ja ei edes "retrona" (...) saati camp-mielessä. (Voisko joku tulla tänne tekemään asialle jotain kun mun silmiin sattuu?) Eniten kiinnostuin yrityspalveluista, jotka hoitavat puolestani kaiken - hallinnollisten jutskien ja kirjanpidon ohessa myös toimitilat, henkilökunnan ja jopa vartioiti-ja turvallisuuspalvelut. Aika kätsää, ja just mulle! Jää enemmän aikaa itselle!

Ja sitten ne nigerialaiskirjeet; lomakemuotoisia, selkäpiitä karmivia lukujonoja ja muita hirvittäviä koodeja - tosi pelottavaa. ZRH Registre commercial central de l'èconomie suisse vaatii 593,95, mutta NMC- Registre pour le commerce et l'industrie tyytyisi 495,50 frangiin - siinä olis tämän puljun kassavirta heti yli tonnin miinuksella. Kai näihin rekistereihin liittymisestä jotain etujakin seuraa; oletettavasti ainakin mainospostin määrä lisääntyy kummasti.

Pakollisia palo- ja luonnonkatastroofivakuutuksia hoitava tsydeemi ylitti ärsyyntymiskynnykseni - nakutin pari kirjelmää netin käännösohjelmaan, ja kiukkuiseksihan siitä tuli: uhkailua, harhaanjohtamista, hoputtamista ja lakipykälillä heittelyä. Vika pisara oli karhukirjeen lause "olette hei todellakin saaneet jo kaiken tarvittavan infon jotta voitte täytellä kaavakkeemme ongelmitta" (vapaa suomennos) - missään ei kuitenkaan mainittu sitä pikkuasiaa, että "Mikäli yrityksellänne ei ole muuta omaisuutta tai tuotantovälineitä kuin oma nokkeluutenne, ei liene tarpeellista niitä palon varalta vakuuttaakaan; ja aivojen ylikuumenemista emme korvaa". Mä olen niin lapsellinen, että heitin meilillä, jossa erittäin epämuodolliseen sävyyn kerroin olevani ranskaksi mykkä ja tyhmä, että jos haluatte vielä lähestyä, niin englanniksi pliis. Ymmärtääkseni ei ole laitonta olla hallitsematta maan virallisia kieliä, ja kohtahan tuo selviää, mikäli olen aivan väärässä. (Muhun on näemmä tarttumassa tämä melkein-ranskalainen mentaliteetti ja aimo annos kakaramaista röyhkeyttä. Pienin askelin kohti täysivaltaista suisseromandilaisuutta.)

Että siinä nämä sveitsiläisen yrittäjän elämäni ensiaskeleet. Menen nyt terassille aurinkotuoliini odottelemaan, että ovikello soi ja yritykselleni tarjotaan se eka miljoonadiili. Kulujakin on pian niin helekutisti, jotta saadaan firman visu kuosiin. Lisäksi sijoitan hämähäkinhävitys-härveliin, kunhan siitä saadaan päivitetty versio. Tällä nyt markkinoilta löytyvällä lurkki napataan harjasten väliin  jotta se voidaan kuljettaa vahingoittumattomana ulos - miten mielipuolista! Mikä takaa, että se pysyy poissa? Niin, ei yhtään mikään!! Kelailin hetkosen, että laite, joka hyödyntäis jotain korkeinta teknologiaa (-huhuu, anyone there in CERN?) ja hajottais hämiksen atomeiksi sekunninsadasosissa voisi olla nerokas, kunnes tajusin, että sehän on ihan sama kuin että käännät selkäsi ja se on kadonnut, mennyt piiloon väijymään - ei ruumista, ei murhaa. Ehkä vähän brutaali (mutta olkoon) laite polttaisi iljetyksen sinisellä liekillä ja jäljelle jää pieni kasa tuhkaa; ne kun on ne raadot aika äklöjä kans. Semmonen tänne ja äkkiä; syksy saa, ja vihulainen keräilee joukkojaan.