Nyt tarttisin jonkun tahon jolle valittaa. Aamulla meni parvekkeella myslit järkytyksestä henkeen, kun huomasin, että näkymä naapurin très chic puutarhaan on muuttunut pahasti esteelliseksi - talven aikana muutama puu on nykäissyt metrin lisää korkeutta. Niiden lehvistö pilaa nyt mun aamiaisen.

Olisi aika oppia aito tuohtunut valitus. Tein edellisellä lomalennolla tarkkaavaisena muistiinpanoja pieneen mustakantiseen vihkoon, kun suisselainen kultamummo esitti oikein malli-valituksen stuertille: hänelle tarjotaan kahvia (kuten toki siis koko koneelliselle), vaikka hän ei ole ehtinyt vielä nauttia lounaastaan, ja viiniäkin on vielä puoli pulloa. Mon Dieu! Aivan yhdentekevää, että lento oli niin lyhyt, että hyvä kun ehtivät turvaohjeet huitoa, ja tässä onkin Hyvän Valituksen ydin: mulla on nyt epämukavaa, ja mä ilmaisen sen myös. Ei se, että teillä on asiaan joku järkeenkäypä selitys vähennä mun epämukavuutta lainkaan. Eikä tähän klippipöydälle tämän gastro-teemaisen askartelupakkauksen lisäksi edes mahtuisi kaffekuppia, näettehän itsekin.

Nuorena ja kypsän älyllisenä seuratessani vastaavia puuskahduksia ja taivasteluja pidin niitä lähinnä imbesillin hommana, mutta nykyään olen ihailusta mykkänä. Mitä muutakaan mun tilanteessa nyt voi kuin valittaa ilman valitusoikeutta? Mutta kenelle? Tätä mittavaa puutarhaa vartioi vaaleanpunainen pieni linna torneineen  ja pyöreine parvekkeineen. Kerran olen nähnyt linnan isännän tontillaan, silloinkin vain viittomassa ohjeita puutarhuri-iskuryhmälle - joka kyllä hoitaa duuninsa ammattitaidolla, mitä näin Luontaisena Hortonomina osaan toki arvostaa (bambuni ovat yhä elossa). On riittävän suuri vääryys, ettei kukaan vietä aikaansa tossa vehreässä paratiisissa, mutta siis jos sitä ei voi enää katsellakkaan, niin Mon Dieu!

Pikkasen tässä vielä näihertää se, että maisemani pilaavat puut kasvavat nimenomaan siellä naapurin vaalitun tontin puolella - jokin tässä kertoo minulle, etteivät kyseiset rehut ole ihan vahingossa päässeet kasvamaan nykyisiin mittoihinsa. Ehkä tässä on loukattu tarkoituksella juuri mun tirkistelyoikeuksiani. Linnanherralle lienee turha esittää asia niin, että et varmaan huomannut, mutta en enää näe puutarhaasi, no älä huoli, äkkiäkös tuosta nykäisen vesurilla risut poikki, no merci vaan ja bon weekend! 

Eli ei auta ku valittaa. Ja sitten vois vaatia vuokranalennusta. Tai mennä kiukuttelemaan jonnekin muualle; iltakoneella Suomeen - johan tässä oltiinkin 4 ihan kokonaista päivää kotona.