Sää on täys raakalainen; tunkee ihan kutsumatta ihon alle, lätkii märkää lehteä päin näköä. On aika unohtaa tämäkin lokakuun vika, ottaa kupponen Darjeelingiä ja antaa ajatusten vaellella kultaisiin muistoihin; aikaan, jolloin kaikki vielä oli niin hyvin - vain kymmenisen päivää aiemmin Lavaux'n viinialueella: 

Jees, se on mun lempi hengailu mesta.

Ajatella, että mun naapurissa kasvaa viiniköynnös - olkoonkin sitten sveitsiläinen; olkoonkin, etten toistaiseksi ole osunut yhteenkään orgastiseen kyläjuhlaan, jossa rypäleitä survotaan ja mehut roiskuu.

(kuvassa yllä: nuorukainen ahkeroi)

Mä olen täysin viini-tyhmä, eli juon mitä väriä vaan milloin vaan minkä kanssa vaan; jopa vaikkei lasin malli matsaa rypäleeseen. Suhtaudun viiniin siis hyvin suvaitsevaisesti ja lämmöllä - näiden paikallisten kanssa vaan on vähän vaikeeta. Erityisesti punaiset ovat osoittaneet olevansa tosi riski bisnes; eräänkin suullisen säntäsin sylkemään lavuaariin.

Sveitsi ei varsinaisesti ole tunnettu viinimaana (ehkäpä syystä), mutta jos sattuu pöytään pullo, joka pröystäilee lisäarvolla Korkea Hinta, se myös on jo ihan jees. Samalla satsauksella vain vetää toki kolme pullollista oikein juotavaa perus-ranskalaista.

(kuvassa yllä: ryhmä satunnaisia suisselaisia palaveeraa Sveitsin viinin hinta-laatu-suhteesta ja sivuaa myös euron vaihtokurssia)

Joku siinä vaan silti vetää, "oman kylän viini", niinku.

Sitä voidaan spekuloida aiheella, oliko munkkilaumalla vuonna 1000 viini-bisnestä alueella aloitellessaan jotain salattua tietoa - vai halusivatko retkut vain vetää kännit millä tahansa, jossei viiniä, niin sahtia olis pantu? Kuitenkin olen toistuvasti todistanut (suht snobien) alkuasukkaiden valikoivan alueen omaa  agneau'nsa seuraksi, mistä päättelen, että jossainhan ne juomakelpoiset viinit lymyävät. Mua ei vain ole otettu salaseuran jäseneksi; avain Romandin THE viinikellariin on ulkkikselta kätketty. Eihän tässä voi periksi antaa, koodi on purettava - vaikka se sitten vaatisi sen, että juon läpi koko malliston.  

(Merkillistä, että näissä kuvissa kukaan ei varsinaisesti juo viiniä - sen sijaan täällä on kuva koirista:)

(kuvassa yllä alituiseen vapaana kirmaavat suisseromandilais-koirat miettivät protokollaa: hippa eka, vai se nolo nuuhkinta?)

Viinialueella hengailun ilosta pikkasen nipistää se, että on visusti kielletty kahmimasta rypäleterttuja suuhunsa ja kirmailemasta leikkisästi kikatellen viljelysten seassa. (- mikä tää on tää leffa mun päässä??) Homma on kuitenkin ehkä helposti kierrettävissä: tiiviin kyltityksen mukaan rikkeistä napsuu 30 frangin (20 euron) sakot - ei musta ollenkaan paha hinta fikkarin valossa pienessä tuiterissa (no tietty) vedetyistä öisistä rypälevarkaista. Mihin saa maksaa?

(alla kuvassa ryhmämme vieraileva jäsen suorittaa rikosta; koiraa hävettää moinen huligaani. huomautettakoon, että kyseinen lainsuojaton toimitettiin mitä pikimmin ulos maasta, pakoon Vaudin poliisivoimia. älä kokeile tätä kotona:)

Mitä enemmän hengailen alueella, sitä vakuuttuneempi olen, että handlaisin homma. Musta tulis oiva viinuri. Kipuaisin liian isoissa lantsareissa lommoille potkitun peltilaatikon oloisen Rangeni rattiin; hytti heiluisi ja takatilassa viinipullot pitäisivät hyväntuulista kilkettä. Tilan töihin palkkaisin  reippaita nuorukaisia (uimajoukkue? palomiesopisto?); caveau'ssa jakelisin reilulla otteella lasillisia sinne tänne. Nenäni punoittaisi valokuvauksellisesti jo eka sadon jälkeen. Katsokaas kun viinissä on totuus.

Ja kyllä, alueesta löytyy ihan oikeaakin asiaa www.lavaux.ch.

(kuvassa yllä siintävät Alpit Lac Lemanin tuolla puolen; trivian himoisille; eka neljännes vasemmalta on vielä Sveitsiä, loput Ranskaa, ja korkein toppi öbaut 2500m)

Toinen kuppi sitä Darjeelingia, pari tuoretta taatelia ja sohvalle lukaisemaan uusin Image. Kiirettä pitää.