Meitsi vaan lintsaa.

Miten mä taas menin siihen, että otin lomaa raskaista askareistani? Eikö tässä opi, että kaltaiseni lorvi on pidettävä tiukasti pyykkituvan ja lähi-Coopin välissä? Jos vähän antaa löysää, niin se on menoa, arkeen paluu on gutbai. Bloggailu-tahti on taantunut riskirajalle, kyllä, mutta se on vain pintaa - lintsaan nimittäin aivan kaikesta muustakin: Täällä kahlataan hoitamattomien hommien hetteikössä; senttien paksuisessa koirankarva-matossa. Sukanpohjista tönöttää karvaa kuin siilistä, ja varotoimenpiteistä huolimatta sitä kulkeutuu kaikkialle, erityisesti tietty sänkyyn (- perusvalkoiset lakanat näyttävät Fujiwo Ishimoto feat. Marimekko - tuotokselta), mutta myös kahvinkeittimeen ja jääkaappiin (miten?). Yhtään DVD-kuorta ei voi avata ilman että silmille pölähtää kasa karvaa.  

Kunhan täällä taas jonain kauniina päivänä hooveri hurisee, on imuroitava kengät sisäpuolelta, oletteko moisesta ennen kuulleet? Erityisesti lorvailuun istuvat Ugg'sit (-ei nauhoja! ei mahdollisuutta kävellä rivakasti!), joissa näinä aikoina on vuorena yhtä paljon suisselaisen koiran kuin uusi-seelantilaisen lampaan karvaa. (No, lammaspaimenrotuahan koira onkin, ettei sillä.) Tilanne yleisen siisteyden ja järjestyksen osastolla on päässyt siis pahaan jamaan, vaan ei talousosastollakaan jaeta tässä kuussa bonuksia: lintsaan laskujen maksusta - minkä muuten tekee tosi iisiksi se, että olen lintsannut postin avaamisesta. Ei paljon paina puhelinlaskun eräpäivä, tiedoksi vaan. (Kohta muhun iskee salama.)

Blogittaisin toki oikein oikein mielelläni marraskuisesta "Bangkok shocks, Saigon shakes, Hanoi rocks"-kiertueestani, mutta kun mausteeksi tarttettais parit fotot, ja toteutus tökkii pahaan lintsaus-sumaan: Kuvia ei voi purkaa koneelle ennen kuin kovalevylle on lapioitu tilaa, eli nyt tarttis ottaa niitä varmuuskopioita ulkoiselle levylle - ja kun just se on se mistä mä aivan erityisesti lintsaan. Paikalle tarvitaan ainakin yks kappaletta yrityskonsultteja purkamaan tilanne, mutta kun eihän tähän sotkuun voi laskea ihmisiä sisään, edes konsultteja.

No ei tämä uutta ole, ainahan mä olen ollut lahjakas luontainen lintsaaja; lukioaikoina suorastaan alan ässä. Ja kun mä aloitan, mennään loppuun asti; ja loppuhan näissä hommissa on se hetki, jolloin lintsaamisesta itsestään tulee niin arkista, ettei siitä enää saa mitään "vähänks oon villi ja vapaa sielu"-kicksejä. Kun nyt tuli jo sentään päädyttyä naputtelemaan tätä hölynpölyä (Sisällöntuotanto lintsaa; tuottajan huom), voidaan olettaa, että kylläisyyspistettä hivutellaan. Saatan kömpiä kuopasta ihan näinä päivinä.

(En kai mä vaan ole hippi?)

Ja lopuksi urheilu-uutisiin:

Jumalaton dumppi toi lunta niin, että hiihtokausi on avattu mässäilemällä. Pyydassa on kahlattu. Pyydassa on surffattu. Pyydaa on syljeskelty hengitysteistä (feisshottii!). Homma on liki täydellistä, vain yksi mutta - noh, kaksi: mun reidet. Ne on kertakaikkisen epäkelvot reisiksi. Ei voimaa, ei kestävyyttä, eikä ne edes näytä megaupeilta (- mikä oliskin sen luokan hyvitys, että pitäkää suksenne, meitsi ostaa hotpantsit ja lähtee Miamiin.) Maitohapot niittaa mut hankeen heti parin siivun jälkeen, ja siellä sitten makoilen; hiihtofrendit pyyhkivät ohi ekstaattisessa tilassa, jihuuta kiljuen. No olihan se nastaa niin kauan kun reisissä paaki riitti, menisin kaakaolle, jos joku nostais mut pystyyn. (Miten tänäkin vuonna, Ginger - tänäkin vuonna??)