Lienee viimeisen vuoden aikana varmistunut, että ei musta Kotiliedeksi ole. 

Tämän huomion myötä vois taas pikkuhiljaa aktivoitua ja katsella jostain vaiks joku proggis (= vähän niin kuin työ, mutta huonommalla liksalla); Ensi Sveitsin-vuosina teinkin suht tiiviisti friikkuna duuneja Suomeen, mikä olis ihan jees nyt jatkossakin, mutta kun kompastelen yhteen pikkujuttuun - verotukseen.

Olen nimittäin vähän eri mieltä viisaiden kanssa siitä, että minne tulis maksaa. Mun verokertymä tuskin keikauttaa kummankaan kohdevaltion taloutta, ehkä yhden värikasetin saavat sivukonttorin printteriin, mutta noin periaatteessahan olis kiva, että kokisi järjestelmän oikeutetuksi. (Sisälläni kökkii sinnikkäästi pieni idealisti.)

Kun tartuin tähän huikeaan mahdollisuuteen luikahtaa veropakolaiseksi veroparatiisiin, jätin kelailematta paria mutkaa: Kun teen keikkatyötä Suomeen, suomalaiselle yritykselle, mut toki myös verotetaan Suomessa, vaikka olen pysyvästi muuttanut maasta pois ja siten menettänyt kaikki suomalaisen (eu-kansalaisen) edut. Ilmaisen terveydenhuollon eu-maissa. Mahdolliset sairaspäivärahat. Äitiyslomat. Palkalliset hoitovapaat. Mitä niitä lie; no siis se koko lottovoitto-paketti.  

Ok, siis toki Suomessa duunia tehdessäni ajan suomalaisia maanteitä, mutta jotenkin tuntuu, että nekin senttiseni sijoittaisin mielummin tähän nykyiseen kotimaahani, jonka vuoriteissä onkin vähän kunnossapitämistä. Vaan kun se ei käy. Vaikka pääsääntö on, että verotetaan asuinmaassa, on Suomen ja Sveitsin välillä joku Sopimus tosi isolla ässällä, jonka mukaan mua verottaa Suomi.

Tunnetusti tuloveroprosentti Sveitsissä on suomipekan näkökulmasta ihan vitsi, tämän Vaudin kantonin ollessa vielä niitä huomattavan matalan verotuksen alueita. Minkään verokikkailun takia mun ei silti näillä liksoilla kande edes soitella verotoimistoihin ja selvittää kuviota, onhan veroprosenttini surkean mitätön luku myös Suomessa. (Nopeisiin keikkatöihin on kinkkistä soitella tekijää Keski-Euroopasta; noita kun notkuu valmiiksi siinä toimiston sohvilla.) 

Mikä sitten mättää? Onko hei mitää välii, jos olen jopa kypsynyt hyväksymään sen, kuinka nopsaan tuli Kelalta kirje, että leikkaahan korttisi poikki ja postita palaset meille, onnea vaan omillasi, päästiinpä taas yhdestä; kun taas kuitenkin veroinstanssille on aivan selvä, että et sä meistä tolla selviä, hölmö. Mutta siis se, mikä mättää, on ilmiö nimeltä lähdeverotus.

Homma menee niin, että 3 ekaa täyttä vuotta ulkomailla asuessani muhun sovelletaan vielä sitä ihan jokajampan progressiivisen verotuksen mallia. Tämän jälkeen tuloistani, jotka ovat lähinnä nimelliset, mitä edelleen haluan painottaa, peritään 35 %:n lähdeveroa. (Mikä helekutin lähde?) Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mulla ei enää vuoden 2009 alusta ole varaa tehdä duunia Suomessa, kun lennot&majoituskin menevät (yleensä) omasta kukkarosta; eli erityisesti ne nastat muutaman päivän projektit ovat hei hei. Eihän mulle jää hilloo edes munkkiin sen jälkeen kun on karhu kahmaissut.

Noin vuosi sitten aloin valmistella pakoa. Käväisin mieheni talousneuvojan (-ihan tarpeen tässä pyrokratiassa, toim.huom.) luona kuulemassa, että jos rekisteröidyn yksityiseksi palkansaajaksi, on verottajamaa Sveitsi, ja sillä kiertäisin lähdeveron. Kiva neuvo, hyvä Bernard, mutta kovin väärä.

Nimittäin, jos tekisin Suomeen keikkaa Sveitsiin rekisteröitynä yrityksenä, ei tietenkään mikään henkilöyhtiö-viritys riitä, sillä - kyllä, yhteen ääneen vaan, henkilöyhtiötä verotetaan kuten henkilöä - eli tässä tapauksessa ihan pian lähdeverotetaan. Tarttis olla vähintään SÀRL, mielummin SA, joten jos mulla olisi karkkirahaa 20 000 frangia, voisin perustaa firman, jotta voisin jatkaa työntekoa, josta käteen jää kulujen jälkeen noin yhdet uudet sukset vuodessa.

Kotirouvailu on mun laajan lahjakkuusreservin hukkaamista, millä siis tarkoitan, että olen kyllästynyt omaan seuraani ja vois taas alkaa säätää jotain. Aloitan vasten talousalan ammattilaisten neuvoja perustamalla ekaks sen henkilöyhtiön. - Hitsi että on kuluja; tartten graafisen suunnittelijan, nettisivut, käyntikortit, laskutuslomakkeet. (Niitähän tässä siis haetaan.) Bernard luultavasti olisi sitä mieltä, että jospa lähtisin asiakashankinnasta - miten jymähtänyttä bisnesajattelua, ihan ysärii.

Onnea vaan mulle. Epäilen, ettei edes sen henkilöyhtiön perustaminen ole täällä ihan läpihuutojuttu.

(Huomaathan, että ylläoleva sisältänee lukuisia asiavirheitä ja kirjoittajan väärinkäsityksiä. Mikäli Sinulla on asiasta parempaa tietoa, jaahan tännepäin. Erityisen kiinnostunut olen veronkierrosta ja rahanpesusta; vinkit voit jättää toki myös nimettömänä.)

 

Siviiliasioista sen verran, että hiihtokausi ei todellakaan ole ohi, vaikka useampi hiihtokeskus onkin niin tahollaan päättänyt. Kevätskinnailua vedetään täyttä päätä; tälläkin hetkellä mies topittamassa jotain yli nelitonnista Zermattissa. Mä sen sijaan valmistaudun noutamaan kevään toista antibioottikuuria. Terassilla on +26, joten paistan itseäni muutaman tunnin nyt ihan ekaks. Siinä hommassa ei pitkittynyttä flunssaa huomaa.