Aamutuimaan, varttia vaille 7, moikkailin miehen ja muun ryhmän hissin ala-asemalla. Pojat avasivat hiihtokauden (...) eli skinnasivat jäätikölle ja topittivat jonkun yli 4200 metrisen, ja oli mullakin toki tiukka suunnitelma päivään: kuuden tunnin haikki vajaassa kolmessa tonnissa, ihan jäätikkörajan alapuolella (Ei nimittäin ole jäätikölle koiralla asiaa ennen kuin on ripari ja palomiesopisto käyty; nykyisellä vauhdilla ja vaaran tajulla se on vartissa railon pohjalla ja taju pois.) Reppu pakattu, Camelpackissä vettä, mutta mäpä vedin aamun pitkäksi: palailin hotellille ja hautauduin peittoihin.

(kuvassa kello seitsemän valo herättelee Matterhornia; meitsi vaan ei piittaa Luonnon aikatauluista)

Hotellin kylppäri oli tymäkkää vihreää marmoria; hanat juuri ja juuri nyrkkiin mahtuvia kristalleja; aamiaisella jätin huoletta luonnonjugurtit ja pölyiset myslit Heideille, ja vedin croissantini kanssa kahta eri hilloa JA nutellaa. Koira kävi ihan omatoimisesti aamutoimillaan, kun hotellin ulko-ovet aukesivat kätsysti liiketunnistimella. Nautin sillä välin monta kuppia teetä. 

Tuloillaan oli loppukesän kuumin päivä; laaksoon odoteltiin yli kolmenkympin lukemia. Otin hissin toppiin ja imin brunaa valkohuippuisella Klein Matterhornilla (alt. 3883); koira tervehti valkoista kultaa kuin rakkainta ystävää ja riehui hangessa puolisentoista tuntia. Siinä meille riittämiin liikuntaa; iltapäiväksi asetuimme rinneravintolaan. Puoli pulloa roseeta, suklaakakkua, tuore annaleenahärkönen. Röyhkeän näköinen Matterhornin hammas ymmärsi olla varjostamatta naisena olon juhlaa.

Ei voi kuin suositella. Zermatt, twelve points,; Zermatt, douze points.