Se on kesä; lämmöt nousivat kolmeenkymppiin, minä maanisille mielialalle.

Jatsit päällä vielä tämän viikon, valitettavasti loppumattomat sateet huuhtoivat suurimman kuumeen niihin kemuihin, vikaksi viikoksi ei enää ehtinyt innostua. Rantaelämäkin on toistaiseksi valjumpaa kuin viime kesänä: kaikki ne viehkot pikku poukamat kaistaleella Lausanne - Vevey, joihin jengi kokoontuu lööbäilemään ja polskimaan, ovat tänä heinäkuussa täynnä roskaa, silkkaa moskaa ja täysmittasia puunrunkoja. Kesäkuun myrskyt ovat mylläneet tavaraa tonteille, luultavasti useampikin puu tullut vuorilta alas. Normaalisti rannat ovat tip top sveitsiläisittäin siistit putsplankit; koko keväänhän neon-liiveillä merkitty kaupungin uuttera puutarhuri-armeija ahertaa ja putsaa - tänä vuonna vaan oli hukkahomma. Tällä hetkellä Suissen puoleinen ranta Lac Lemania näyttää samalta mörssiltä kuin Ranskan puoli, hyvänen aika. Kyllä muuten nyt paikalliset päivittelevät.

Eli rantsupiknikit kandee viettää "virallisilla" uimamestoilla, joista olen nyt suosinut Lutryn uimarantaa ja Pully Plagea, maauimalaa, joka on aivan rantaviivassa kiinni. Olen kasvanut ihmisenä, ja lapsilaumat rantapyyhkeeni ympärillä eivät enää ole melu- ja hajuhaitta, vaan hellyyttävää tarkkailtavaa - nehän on ku pieniä apinoita- joten edes sunnuntainen hikinen perheryysis uimarengas-showlla ei ollut liikaa. Ja kun kerran pääsee uimaan ihan altaaseen, väistelemästä limaisia tukkeja, parisataa muksua sinne tänne.

Järven käyttöaste siis toistaiseksi kärsii kosmeettisista vahingoista, harmi, rantojen eloisuus kun on se mun lempi-ilmiö täkäläisessä kesässä. Paikallisilla on niin viehättävä tapa lojuskella pitkin poikin nurtsejaan ja aallonmurtajiaan, ja järven lähellä asuvat tulevat kortteleidenkin päästä pelkissä simmareissa, pyyhe harteilla rantakadun kivetykselle ja pulahtavat viilentymään, siinä ihan kalaravintolan terassin edessä. Oman ja julkisen tilan raja on hassun häilyväinen verrattuna suomalaiseen reviiriajatteluun, jossa naapurin kesämökkitontille päinkään ei vilkaista. Kaikki puistot ja rannat myös pysyvät uskomattoman hyvässä kuosissa - ilmeisesti tila koetaan niin "meidän yhteiseksi" ettei sitä turmella. Myös ihan Lausannen keskustan puistoissa lööbäillään; vedetään päikkärit tai piknik; lounasaikaan ne varjoon jääneet penkit ruuhkautuvat patonkejaan hotkivista pankkimaailman nuorista leijonista, kuivattelevat helteen tuomia  bobbyewingejään skraka löysänä - jep, en niin mitenkään voinut jättää kyseistä termiä käyttämättä, kun siitä tuli kivasti aasinsilta viime päivinä kutkuttaneeseen  muisteloon:

Aikojen alussa eteläsuomalaisessa pikkukaupungissa ala-asteen välituntikeskusteluissa oltiin hyvin tietoisia Dallas-telkkasarjan riemumarssista suomalaisiin vastaanottimiin. Aivan kaikki myös tiesivät, että kyseisen sarjan luoma kuume oli verrattavissa vain Peyton Placen vastaavaan, vaikkei yksikään räkänokka lettipää ollut koskaan nähnyt jaksoakaan (kummastakaan). Nukkumaanmenoaikahan oli koko sukupolvellamme puoli yhdeksän uutisten aikaan, ja kun sitten olit sen 10 vuotta täyttänyt, sait yhden (1) kyseistä tuomiopäivän kellonlyömää myöhemmin alkavan ohjelman katsoa (paitsi jos se oli Juuret). Se valittu ohjelma oli tietty Kupla (hyräilen tunnusbiisiä). Ystäväni T oli erilainen varhaisteini, ja vaihtoi Kuplan Dallasiin; tässä kantsi miettiä, että laatua vai määrää - Dallas oli puolet pidempi. Maanantaisin T selvitti yksityiskohtaisesti Ewingin suvun käänteitä, väritettynä tietty sillä tosiasialla, ettei 80-luvun alussa ala-asteikäisen ymmärrys vielä useimpiin juonenmutkiin riittänyt (nykylapsille tuskin tuottaisi ongelmaa). 

Siinä vasta taustoitus (- ikä tekee tepposiaan, tässä sitä nostalgiatrippailen yöllä yksinäni Limoncello-lasillinen huulillani), mutta siis mun piti siitä jauhaa, kun sitten Dallasissa tapahtui se, eli JR:n murhayritys. Kausi päättyi tähän cliffhangeriin, ja ampujan henkilöllisyyttä ("kuului korkokenkien ääni!!!") arvuuteltiin muuallakin kuin siellä ala-asteen välituntipihalla. Kun sarjan varmasti katsotuin jakso lopulta esitettiin ja pyssynaisen henkilöllisyys selvisi, siitä oli maininta tv-uutisissa. Siis oikeissa tv-uutisissa. Siinä tuo kansakuntamme ääni vetää tekstiä paperistaan vilkuillen tyyliin "tv-sarja Dallasin JR Ewingin, jota esittää Larry Hagman, ampuja on nyt selvinnyt tämäniltaisessa Dallas-tv-sarjan jaksossa". Ja perään kovaa uutisfaktaa, että katsotuin-tv-sarja ja sadoissa-maissa-seurataan ja muuta diipa daapaa.

Kyllä oli informaatio tahmealiikkeistä vielä tuolloin. Kyseinen jaksohan on esitetty Ameriikoissa varmaan vuosi ennen isänmaatamme, ja silti ampuja säilyi salaisuutena, jopa uutisiin kelpaavana. Siinäpä kelailtavaa, ilmiönä yhtä huisi kuin avaruuden rajattomuus, äiti maailma pyörii vai onko syynä Limoncello? Mutta siis se tyyppi uutistoimituksessa, joka teki päätöksen kyseisen tv-sarjamurhaajan uutisarvosta, on henkilö, jota mielelläni kättelisin - siinäpä nimittäin ainoa mieleeni jäänyt uutinen noilta vuosilta! Eli kun multa Gloria-lehden haastattelussa joskus tentataan, kenet haluaisin tavata, nyt on jänskä vastaus valmiina. Kunpa vaan muistaisin sen, etten vedä jotain perus äititeresaa.  

Huh. Pakkaanpa loput kamat, huomenna Suomeen.