Helteen keittämät aivoni ovat pakertaneet seuraavan oivalluksen parissa: On lapsiperheitä ja lapsiperheitä. Edellisten kanssa kaikki pelaa ja jälkimäisten kanssa ei juuri mikään.

Ei siitä sen enempää. Olen viime aikoina siis houstannut vieraita, pariakin eri satsia. Suisse Romanden kesä on aivan just nyt parhaimmillaan: 30-asteen lämmössä kellitään, Pullyn uimalassa tai lukemattomilla aallonmurtajilla; hileisen viileä ja kevyt naapurikylän viini hellii kuumottavaa otsaa.  

Ja kaikille niille, jotka valittavat, että +30 on kyllä jo liikaa, sanon että no eihän ole.

Olen pahainen maanpetturi - ei mitään tarvetta matkustaa isänmaamme hyttysmereen jussiksi. Tämäkin jyrkkä asenne(vamma) laimenee sitä mukaa kun kesiä ilman hiileksi grillattua kämppinkiä kertyy, nimittäin jo tänä keväänä ihan hetken kelailimme heinäkuista purjehdusta Saaristomerellä, ja siitä Rödhamnin kautta Stokikseen. - Oih, se äkkinäinen tuuli auringon pudottua punaisen sävyillä elvistelevään taivaanrantaan ja voissa tiristetty kala - ja jos siinä olisikin kaikki, mutta kun muistipankista löytyi myös kuvottavan paksu sinileväpuuro ja Maarianhaminan Itäsataman hurlumhei. Ensi kesäksihän lienee ikä tehnyt tepposet, pää pehmennyt, aika kullannut muistot ynnä muuta, ja olen taas altis nauttimaan ateriani hyttysmyrkyn käryssä. Jännityksellä odottelen tätä nostalgiavaihetta ulkosuomalaiseksi kasvun pitkospuilla.

Lutryn rannan hengailumesta juhannusyönä ( - kuvan henkilöt eivät tiedä viettävänsä tätä pyhää keskikesän juhlaa, antropolog. huom.)

Ja nyt kun vieraat ovat menneet, olen ottanut lungisti, laiskiaisena himassa, tutussa rytmissä - pakenen poltetta auringon kierron mukaan parvekkeelta terassille ja takaisin, ja kun lounasaika varjoon taittuneella partsilla on ohi, kandee jättää hetkeksi koko paahteinen luukku, ennen myöhäisen iltapäivän leppeää lämpöä terassin aurinkotuoleissa. Eli kunhan tämä salaatti on rouskutettu, aion viedä itseni ja koiran virkistäytymään Chamonix'iin. Kevyen haikin lisäksi on aikeena katsella jatkajaa rakkaaksi käyneille vaellushousuilleni - viitisen vuotta sitten Napapijrin Milanon liikkeestä hankitut (ei kovin tekniset mutta menivät ryntättyinä oivasti myös klubeilla) ovat mittävän duuniputkensa jäljiltä takamuksesta puhki. (Levätkööt rauhassa, nuo kaiken nähneet byysat.) Ai joo, ja illallahan on matsi.