Mun pitäis varmaa kieltää itseltäni lomailu, ennen ku olen omaksunut proseduurin miten palata arkeen. Melkosta pykimistä tämä kodinhoidollisen vastuun ottaminen taas ollut; ja mökkihöperyys väijyy - toin Barcelonasta kurkkutulehduksen (tai siis tää on nyt varmaan sitä hyppykuppaa), eikä yleinen kikkailu ulkoilmassa todellakaan helpota oloa. Ev.-luterilaisittain tilannettani tarkastellen on oikeus&kohtuus, että elo on vaihteeksi kipeää ja tylsää, että en mä sillä.

Mulla on muuten uusi munakello. Jos se vaiks vähän rytmittäis näitä päiviä. Että tiistaisin muistais juosta pyykkitupaan 50 minuutin välein heittelemään pyykkiä pesukoneesta kuivuriin; ja ihan kaikkina muinakin päivinä joku hälyttäis, että käyppä tsekkaa, laitoit teeveden kiehumaan joskus aamupäivällä...? Mulla alkaa olla kattilat aika mutkalla ja mustana. Odotan siis munakellolta paljon, eikä näinä aikoina ole varaa virherekrytointeihin, että pidemmittä puheitta tervetuloa tiimiin, yritteliäälle ja kyvykkäälle munakellolle meillä on tarjota loistavat etenemismahdollisuudet, aika näytää, jospa vaikka istut tässä mun pallilla jonain päivänä, visio, missio ja diipa daapa.

Joulukuusi muuten lähti viimeinkin. Vähä raiskassa kondiksessa risu jo olikin, joten en mitenkään kehdannut kiikuttaa tien varteen venailemaan ken tietää koska vietettävää puutarharoskien keräyspäivää. Täällähän olis naapurustossa päivitelty. Onnekseni löysin Leathermannista sahan ja hinkutin parimetrisen kuusen muovikassin mentäviin palasiin, jotka sitten pimeän tullen tungin auton takaboksiin. Otsalamppu päähän ja parin kilsan päähän metsähuoltotien varteen tyhjäämään muovipussit; samaan kasaan muun pusikosta raijatun risukon kanssa. (-hei Munakello, jos sä ottasit tän haltuun ens vuonna?) 

(Muuten, Run-DMC kuulostaa musta nykyään ihmeen hyvältä. Yo.)