Mulla on kaksi (2) fobiaa: Saksa ja hämähäkit. Ekaa nyt tuskin tarttee selitellä, ja tokaan totean vaan, että juttu on henkilökohtaisella tasolla - niiden koko ammattikunta on ristiretkellä murtaakseen mun psyyken. Muutaman kerran olen kuullut nämä "eihän ne mitään tee", "nehän on hyödyllisiä kun syö muut hyönteiset" (...niin? eihän mulla niitä muita ötököitä vastaan mitään ole) ja se ehdoton suosikkini "ne pelkää sua enemmän kun sä niitä". Näihin en voi kuitata muuta kuin että jengi ei vaan tiedä. 

Yhteisten vuosiemme aikana olen jokusen jutskan oppinut, kuten että sateisen kesän jälkeen kyseisiä sairaan mielen luomia yökötyksiä on epätavallisen paljon. Kuten neuroottinen sääseurantani kesän ajalta osoittaa, edessä on rankka syksy.

Toinen fakta on, että mikäli näkee yhden, kandee lähteä oletuksesta, että niitä on lisää. Ja nyt kellarimme on miehitetty: yhdyskunta helevetin isoja mollukoita verryttelee käytävillä ja odottaa mua. Niitä sellaisia, joita kokoluokan perusteella kukaan ei erehtyisi kutsumaan hyönteisiksi vaan nisäkkäiksi, vaikka hyvin tiedämme, etteivät ole kumpiakaan. Ensikontakti iski viime viikolla, kun yksi harvinaisen vastenmielinen odotteli hissin oven edessä. Sunnuntaina sitten kotirouva törmäsi jo isompaan joukko-osastoon pyrkiessään pyykkitupaan miehen paidat mukanaan (-niin, meillä ollaan niin jumalattomia tässä talossa, että kiihkeimmin rumpu pyörii pyhäpäivänä), mutta tällöin jo valmistautuneena: jalassa kumisaappaat, kädessä aseena tymäkkä hyönteismyrkkysuihke. 

Kolmas "hyvä tietää": Mikäli ampuu kahdeksanjalkaista vihollista paineistetulla myrkky- suihkulla, se juoksee kohti, ei suinkaan karkuun. ( Hei tämä tietenkin siksi, että luonnostaan taistelee vastaan sitä suuntaa, johon suihku sitä työntää.) Siksi emme suosittele heikkohermoisille. Mikäli mahdollista, kumisaappaalla liiskaus, ja myrkky tanaan varmuuden vuoksi, nimittäin jos lurkki ehtii piiloon (kuten sunnuntaina yksi jätti, joka sai tungettua itsensä pesukoneen alle) - suihkuta myrkkyä reilusti perään. Huomautan, että olen kyllä erittäin ympäristöystävällinen tuote, mutta sota on sotaa, ja aseet oltava sen mukaan.

Mies lähetettiin tiedustelemaan ei-kenenkään-maalle, ja kyseinen pesukoneen-alle-paennut-nynny kävi (kuulemma) kuolinkamppailuaan pyykkituvan kaakeleilla; ja ruumis nyttemmin asiallisesti hävitetty. Kannattaa muistaa psykologinen puoli, eli että tämä on viesti, jonka mies joka tapauksessa tuo - näin rauhoittuu vaimo. Mikäli kuitenkin vielä hämähäkkiin törmää, ei koskaan voi olla varma, onko se se sama (eli mies valehteli) vai sen sukulainen. Rakkaushan on se toinen laji, jossa kepulijutut on sallittu, ja mies saa toki pelata omaa maataan, kunhan ei vaan ikinä ikinä myönnä mitään.

Niin ja vaikka sen iljetyksen murskaaminen kengän alle onkin hyvin vastenmielistä ja joka hermo rääkyy PAKENE, niin mikäli kohtaaminen tapahtuu tilassa, jossa joutuu hengamaan jatkossakin, kandee koota itsensä ja  hoitaa tilanne kunnon sissinä, ettei tartte lopun ikää kurkkia joka nurkkaa ja kattoon ja sätkiä, mikäli ponnaritupsu hipaisee niskaa. Nimittäin piiloon se menee, ja iskee kun vähiten odotat, ampuu selkään. (Pahimmillaan jopa lisääntyy, mutta tämä skenaario on niin hurja, ettei sovi tähän perhemediaan.) 

Sellaisia juttuja tässä nyt on mietittävänä, että kun mies kieltäytyy lintsaamasta tiistaisin töistä (miten joustamatonta), jotta voisi hoitaa pyykkitupavierailut (-no ei nyt lopun ikää vaan vain seuraavaan jääkauteen; pakkanen ehkä tappais kerralla ne kaikki), niin voisinko palkata jonkun hoitamaan meidän pyykit? Ja mistä rahat moiseen? Entä, kun pitäisi huomenna sinne Suomeen lähteä, ja matkalaukku on kellarissa? Hakisko sen naapuri, vai pakkaisko Coopin paperikasseihin? 

Että kotirouvan elämässä on nyt paineita. Ranskantuntien jälkeen ei uni tule, kun liian pitkään lepotilassa lillunut aivo työstää je suis je suis tai jotain. Ja kampaajallekin oli uskaltauduttava (- tosin tällä kerralla jälki oli totutun upeaa), ja sitäkin joutuu miettimään, että kun Suomessa on tuparit, niin minkäväriset kengät, kun siellä on kuulemma hammastahnanvärinen matto, ja entä miten absintti-tryffelit kestää mun runttaavaa pakkaustyyliä. Hmm hmm. Ratkaisu näihin kaikkiin vois olla, että menis vaihteeks ihan töihin.