Ranskan tunneilla oppii niin paljon kaikkea; siinä sivussa myös ranskaa, tietenkin, mutta kiistatta parasta antia ovat opettajan esiin manaamat kulttuuriset erot oppilaiden kesken. Meidät kaikki on nimittäin huijattu edustamaan maatamme - Suomen maine luotettavana ja ystävällisenä takapulpetin pellavapäisenä mallioppilaana on muuten nyt mennyttä.

Tietenkin siellä on se Pakollinen Jenkki; taukoamatta höpöttävä ja hyväntahtoinen, joka hakee jatkuvaa kommunikointiyhteyttä koko luokkahuoneen kanssa yhtä aikaa. En myöskään kohdatessamme juuri joutunut arpomaan Jenkkineidin kansallisuutta - edessään pöydällä Starbucksin take away-latte, tietty se gallonan vetoinen pahvitötsä. Tauolla Jenkkineiti muisti kysyä opettajalta, kuinka tilataan ranskaksi rasvaton maito latteen, niinku Starbucksista.

Toisella puolella luokkaa pitää asemiaan serbi Mirko, joka on vienyt jalat alta koko ryhmältä. Yhteistä kieltä on ne noin 10 tuoretta sanaa ranskaa, mutta Mirko onnistuu olemaan hurmaava, luontevan kohtelias, hiukkasen pirullinen; ja viljelee ajoittain hyvinkin mustaa huumoria. Mirko saapuu luokkaan, vilkaisee Jenkkineidin kahviämpäriä, ja viittaa siihen kysyvästi että "bier?".

Näiden kahden välissä lyijykynää pureskellessani mulle on kirkastunut se, että suomalainen on niin poliittisesti korrekti, että se on hysteeristä - ettei vaan kato olisi moukka, hui kauheeta. Asemani puolueettomana maana korostuu maikan kylväessä ristiriitatilanteita, ja joitain juttuja vain putkahtelee kummemmin nostamattakin -  kuten verbi bombardier (pommittaa), tankatessamme er-päätteisten taivutuksia: Täysin yllättäen, kynien rapistessa paperilla, toteaa Mirko kankeasti raskaksi Jenkkineidille että "minä pommitan teidät". Suomalainen sisälläni rupesi kaivamaan poteroa ja heiluttelemaan useampaakin kansainvälistä sopimusta; että laulettaiskos yhdessä vaikka toi "We Are The World"? Ja ne muut, ne kuittasivat naurahduksella.

Opettaja tuntuu "harrastavan" monikulttuurista luokkaansa; itseasiassa olemme kuin koe-eläiminä kulttuurisen kohtaamisen laboratoriossa, emmekä suinkaan ensimmäinen erä hiirulaisia. Kokenut tutkija tuntuu myös hallitsevan edes alkeet kielestä kuin kielestä; (- paitsi suomen. Mun tapani lausua Helsinki saa sen joka kerta pongahtamaan kiinnostuksesta tuoliltaan.) Puola menee oikein sujuvasti; hämmentyneille oppilaille todetaan "Miksi en puhuisi puolaa?", ja eiköhän jouluun mennessä myös se serbia ole hanskassa - sellaisella intensiteetillä maikka selailee Mirkon sanakirjaa. Kuten totesin, auktoriteettia löytyy, ei siellä kehtaa olla oppimatta; Luokkahuoneen ilma on tiheänä ääneenlausumattomia ihan-yhtä-hyvin-voit-sanoa-asiasi-ranskaksi ja älä-nyt-viitsi-leikkiä-kielitaidotonta. 

Eräällä tunnilla muuten kävimme läpi, mitä hauva sanoo milläkin äidinkielellä, ja luokan Most Likely to Be a Top Model Puolatar heitti ihan suomeksi, että hau hau - kuten myös ukrainalainen ja serbi. Koin huisin oivalluksen, kuinka kielen kautta löytyy noita jälkiä yhteisestä kulttuuriperimästä mitä odottamattomimmilla hetkillä, onpa metkaa, ja missasin tietty sen, miten haukutaan ranskaksi, saati swahiliksi.   

Ohessa meihin yritetään takoa tiukkaa francofiilisyyttä, ja porukan yleissivistys (oletusarvolla: Ranska on maailman napa) onkin jatkuvan päivittelyn kohteena. Kenialainen, jo seitsemättä vuotta Sveitsissä professorin assistenttina ja englannin opettajana työskentelevä Rose oletti, että puhe oli Rambosta, kun ope tentti, kuka on Rimbaud. Ja Victor Hugo on kuulemma "se parfyymi". Ja ei, Portugali, Uusi-Seelanti tai US eivät pärjänneet visassa juuri kummoisemmin. Maikka huokaili ranskalaisittain, ikkunalasit huurtuivat. Pohjoismaalaiset osasivat sentään vain hymyillä tietäväisinä.

Siinä keitoksessa mukana oleminen on tämän syksyn haastavin homma - sen lisäksi, etttä vielä tässä vaiheessa yritän ratkaista, kumman oppiminen nyt on ensisijaista, sen puhutun vai kirjoitetun ranskan, kun toistaiseksi ne ovat mulle kaksi eri kieltä, ja sitten pitäisi vielä jäsentää se kaikki muu, mitä tarttuu tukkaan tuossa multikansallisessa karuselissa. Olen aivan pihalla mutta vaikuttunut.