Tässä pari viikkoa sitten sain postia - Lausannen kaupungin prefekti jokseenkin jyrkin sanankääntein ilmoitti, että sopis maksaa 340 frangia, tai tieni vie kaltereiden taakse kolmeksi (3) vuorokaudeksi.

Koska olen opettelemassa ns. vastuullista rahankäyttöä, eli alkamassa pihiksi, eka reaktioni oli, etten siis missään nimessä maksa mistään yhtään mitään kenellekään - kyllä, siis kutkutti ajatus pikaisesta visiitistä suisselaiseen vankilaan - jos ottais pari dekkaria ja iPodin, ei se voi olla niin paha? Eihän? Ja jos kylpyhuone ei vastaa mun standardeja, kolme päivää selviää suihkuttakin, eikö? Eikä ne varmaan laittais mua mihinkään kirves-sinko-elmukelmu-surmaajien seuraan kuitenkaan; niin no huumeita siellä varmaan liikkuu, että mitä jos mä heti alan vetää huumeita??! Kelaa, jos sieltä vois kirjottaa blogia!!

Just ennen kuin maalailin linnakeikasta jonkinlaista extreme-urheilua, iski jarru päälle: Kun 5 vuoden maassa asumisen jälkeen mulla olis mahdollisuus laajentaa kansalais- (lue: ihmis-) oikeuksiani hakemalla C-oleskelulupaa, ehtona sen myöntämiselle on tietynlainen "nuhteettomuus" - retkeni muurien taakse saattaisi nousta tapetille tuolloin. Hmm.

Oli siis perehdyttävä prefektin kirjeeseen hiukka tarkemmin (eli naputeltava se Google Translateen).

Ja kas, väittivät firmani jättäneen toimittamatta jotain merkittäviä tietoja toiminnastaan viime vuodelta...äääh... Muistin sata varmasti tuupanneeni sen kaavakkeen postiin juuri ennen Vietnamin kierrosta, marraskuun alussa; ja muistin yhtä sata varmasti ignooranneeni taas kolmannen rappelin, joka lomalta palattuani odotteli postipinossa, koska siis asiahan oli jo hoidettu, huoh, niin Sveitsii, laittasivat-nyt-ne-hommansa-kondikseen, niiden virastoissa ei-koskaan-oikea-käsi-tiedä-mitä-vasen-tekee, ei-Suomessa-vaan-tällästä, ynnä muuta omahyväisen ulkosuomalaisen mutinaa.

Valmistauduin tykittämään kybällä, laatimaan kettumaisen kirjelmän, jossa todistelen loukattuna mutta jyrkkänä syyttömyyttäni, vaadin linnatuomion purkua ja ehkä vielä armeliaasti avaan polun arvolleni sopivalle anteeksipyynnölle. Vaan selaillessani firmani mappia (-firmani mahtuu toistaiseksi yhteen mappiin) löytyi myös tuo kaivattu kaavake - täyttämättömänä. Ymmärrettävästi myös postittamatta. Hupsis.

Päätin taktiikasta - (yli)näyttelisin syytöntä, koska se rooli vaan istuu mulle niin hyvin - ja vaatisin valheellisin perustein tuomion purkua. Keräsin kasan paperia, pukeuduin vakuuttelevaan virastotyyliin ja uskaltauduin Instanssiin A. - Niin, mulla ei ole aavistustakaan, mitä kyseinen instanssi hoitaa; ei, vaikka olen käännättänyt sana sanalta sen polveilen byrokraattisen nimen. Asiointi siellä sen sijaan oli ihan miellyttävää; eihän kukaan voi olla ilkeä, kun tiskin takana pyörein silmin selittelee tekemisiään Tyhmyyteen Asti Rehellinen Suomalainen (=TARS) - vähänkin idempää Euroopasta, ja bluffi ei olisi mennyt läpi. Suissessa kun esiintyy rakenteellista rasismia todella paljon.

Instanssin A kanssa peli tuli selväksi; no hard feelings, tämä oli tässä. Entäs tää linnatuomio, uskaltauduin kysymään, mutta ei, se taas ei kuulu yhtään Instanssille A: heidän puolestaan ei tarvitse mennä suorinta tietä vankilaan, mutta sitä kantsis kysyä kyllä Instanssilta B, jossa prefekti ihan henkilökohtaisesti lymyää.

Ai niin, ja vielä sellainen asia, Madame, että ensi vuonna, jos laskutatte kolmea asiakasta, tulkaa tänne - jos taas vain yhtä, silloin asia kuuluu Instanssille C. Nyökkäilin, d'accord. Jätin kysymättä, että entä jos laskutan kahta? (Ehkä tuolloin häkki heilahtaa muuten vaan, enemmittä puheitta.) Kaikki on niin toisin kuin yhteiskuntaopin tunneilla. 

Laadin siis kirjeen suoraan prefektille itselleen, kiikutin sen hänen kirjaamoonsa ja odottelen tuloksia. Jänskää, koska runoilin englanniksi - joka ei ole yksikään niistä maan lukuisista virallisista kielistä, enkä näin ollen tiedä, kelpaako se virallisesti tuomionpurku-vetoomukseksi. Eli siis koska en maksa latiakaan, ennen kuin valitukseni on käsitelty, ja voi olla ettei sitä vääräkielisenä käsitellä, voidaan tämä tulkita myös niin, että jätin sakon maksamatta - ja kohtsillään haetaan kahleissa rangaistuslaitokseen. Tää yritysjohtajan leikkiminen on näemmä riskaabelia touhua maassa, jonka lakeja ei tajua.

Alkais olla aika siirtää tääkin pisnes Cayman-saarille.