Se on se ranskankurssi istuttu nyt, joten muistellaanpa hiukan kohokohtia, tässä kiikkustuolissa virkkuupuhteen lomassa, täysinoppineena francofiilinä. Tarinoissa seikkailee hahmoja, jotka lienevät tuttuja jo täältä, joten linkitin omaan tekstiini, vaikka se onkin jonkintasoinen narsismin kukkanen -pitäisi olla: narsissi. (Olen hauska.)

Katsotaanpas.

Ehdottomasti maininnan arvoista on se, että ruotsalainen liitovarjoilija Per luovutti - vuosi sveitsiläistä kotirouvailua oli niin kaamean tylsää, että insinöörihommat kotomaassa lupasivat paremmat kicksit (-kehoitan arvostamaan kirjoittajan sisua). Per järjesti meille ylläriläksiäiset joulun alla, kiikutti ranskantunnille peräti kahta väriä glögiä (itsetehtyä, ei IKEAsta), sahraminkeltaisia pikkupullia (itsetehtyjä, ei IKEASTA) ja pipareita (IKEAsta - hei se on kyllä ruotsalainen mies, mutta ei sentään martta). No konseptihan oli mulle tuttu, joten osasin jarrutella ja kamppailla himojani vastaan, mutta kurssimme muut neitoset naukkailivat nannaa juomaa kuin mehua, kunnes olivat niin sanotusti tillin tallin, sammalsivat ja punoittivat. Pohjat veti Kenian edustaja Rose, joka nuokahti pää pöytään kesken partisiipin passiivin. Petollista pohjoisen pojan sahti; glögi oli konjakkipohjaista.

Kurssia leimannut kulttuurisota jatkui loppuun saakka. Jännitettä nostivat vauhdissa mukaan hypänneet Aasian edustajat: matematiikan professori Le Kiinasta ja korealainen tyttö, jonka nimi jäi meille kurssilaisille vähän epäselväksi, mutta kuulosti samalta kuin thong. Ymmärrettävästi kukaan ei kovin luontevasti nimeä lausunut - häneen siis viitattiin sanalla "hän"; suoraan puhuteltaessa toki "sinä".

Kun Hän tuli ensimmäiselle tunnilleen, onnistui maikkamme, ehta riidankylväjä, loukkaamaan sujuvasti koko Korean kansaa ihan ensimmäisen vartin aikana. Viaton ruokakulttuuri-keskustelu levähti, kun ope vouhkasi korealaisten naisten kokkailusta; siis kun on niin maan kymmeniä ruokalajeja joka aterialla, niiden valmistamiseenhan menee koko päivä! Korealainen nainen raataa keittiössä ja ne teidän miehet, niistä ole mihinkään, kunhan lorvailevat! Siellä teillä Koreassa tarvitaan la révolution! Silloin Mirko, tuo miimikko Serbiasta, harhautti pahimmat höyryt omaan suuntaansa kommentoimalla, että sehän on ihan normaalia; olkapäitään kohautellen heitti vielä klassikon, kuinka naisen kuuluukin palvella miestään. "Yksi viikko", sanoo tiukka maikkamme etusormi pystyssä, pallea tyrmistyksestä kohoillen, "Yksi viikko kanssani, Mirko; yhdessä viikossa teen sinusta miehen."

No Mirkohan vain huitaisi haastelle ja tuhahti, Hän sen sijaan päästeli hämmentyneitä äännähdyksiä. (Siis Hän, ei maikka.) Jännää oli odotella, mahtaako Hän uskaltautua luokkaan enää toiste vastaamaan maansa tasa-arvopolitiikasta, mutta juu, hämmentyneitä äänteitä saimme seurata vielä muutaman viikon, kunnes visa umpeutui ja Hän palasi Koreaan kokkaamaan.

Se oli hieno ilta, kun kävimme läpi eri kulttuurien jumalakäsityksiä (-ranskaksi, hei!), ja ope kysäisi matematiikan professorilta, että mitäs uskontoa teillä siellä Kiinassa harjoitetaankaan...? "No religion. Communist.", valisti Le, ja koska oli niin hymyilevää tyyppiä, nyökkäili miellyttävästi vielä silloinkin, kun seinille räjähtänyt Mirko havannoillisti elekielellä kommarivihaansa, ja lopulta päätyi esittämään yhdellä kertaa yhdeksää (9) kiinalaista naista poimimassa tikuilla riisiä pikku pikku kipposistaan.

Nauroin itseni uuvuksiin, vaikka vähän huolestutti, että kai ne muut tajuaa, etten siis naura kiinalaisille, en (edes) varttihullulle serbille, vaan siksi, että moinen äärimmäisen epäkorrekti meininki on niin virkistävää. Rajaa ei tunnu olevan missään; yhdestäkään loukkauksesta ei loukkaannuta. Kuvaavaa on, että Mirkokin piti visusti huolen, että kyseinen pahamaineinen maolainen istui hänen vieressään joka oppitunti; niiltä paikoilta kun oli suora näköyhteys naapuritalon aerobic-saliin. Siinä menee taas ihmisen perustarpeet tyhjänpäiväisen fanaattisuuden ohi.

Mun kieli on ranskaan kankea, huuletkin jotenkin liian kireällä, liian lähellä hampaita. Yritän vääntää naamaa pusutteluasentoon, mutta ei hyvältä kuullosta. Jatkossa koklaan imitoida huulillani vauvaa, jolle syötetään lusikalla bonaa. Olin hiukan kade, kun Per malmöläisenä hallitsi kurkkuärrän; toisaalta taas mun ö-äänne on erinomainen. Erityisesti kehuttu (...ööh). Aasialaisille tämä ihan iisi biisi jutska on lähes mahdoton, vaan heilläpä oli kadehdittavat elektroniset sanakirjat. Jokaisella vahvuutensa, siis - Mirko taas, no, kun Le ei ymmärtänyt, mitä on le brouillard (sumu) ja tapaili edellämainittua elektronista sanakirjaansa, Mirko nappasi tältä rillit päästä, puhalsi ne huuruun, asetti takaisin Le'n nenälle ja totesi, siinä, se on le brouillard.

Huah, nyt on hupi ohi ja edessä kotirouvan pyykkipäiviä, iltapäivälehtien nettiversioita ja haaaaukotus. Emmää siis vieläkään mitään ranskaa puhu, mutta kielen logiikka on jo sentään vähän avautunut. Sillähän sitä jatketaan omin päinkin, uskottelee itselleen läntisen Euroopan laiskin kotirouva. Ne hikarit menee tietty heti suoraan jatkokurssille. Hoh hoijaa jos lepäis nyt vähän ensin.

Oli muuten vieraita Suomesta; hiihtelimme pitkin poikin Valaisia, ja suksikin kulkee taas kuten pitääkin, jees oli muuten siistii. Sitä vähemmän inspaa se, että huomenna lentelen pikavisiitille Suomeen, josta kantautuu vain surkeissa sääoloissa kärvistelevien sieluparkojen kaamoskauhua. Hapankorppuja ei sentään tarvitse enää raahata - tuotenimikkeellä Finn Crisps, hyvin varustetusta Coop-myymälästämme lähellä Sinua!