FaceBook on saatanasta.

Onneksi iltapäivällä yliaktiivinen teinikoira repi mut irti ja vaati oikeuksiaan: parin tunnin riehumista pihamaalla. (Siis meitsi joutu loggaa ulos! Ja menee niinku ihan oikeesti ulos!) Vuorille teki mieli, auringon hellittäväksi, mutta koska mies vei auton duunimatkalleen, tyydyimme pyörimään huudeilla. Lämpöä yli 20 astetta, mutta syksyähän tämä on olevinaan: lähipellon maissit korjattu, tammenterhoja ropisee niskaan.

Spekulointi talouden toisen auton hankinnasta poukkoilee kuin pallo tennismatsissa - siis joo, koska liikkuvaisia ollaan, mutta ei, kun kytkynä tulee ne parkkiongelmat - merkittävä issue Sveitsissä, kuten "asunnonhankinta-konsulttimme" (...) Dean jo tänne muuttaessamme valisti (- ensimmäinen mainittavan arvoinen asia jokaista kohdetta esitellessä oli parkkipaikka; heppu vei meidät myös ihmettelemään omituista rumaa kämppää maalaispubin yläkerrassa - siinä hei olis ollut 3 autopaikkaa, eipä hienoo!) 

Talossamme on yksi parkkipaikka per talous, paitsi perheellä, joka kulkee koodinimellä Pakanat (ja joista lisää toiste). Ja sitten on vielä se pihatapahtumien hot spot, eli vierasparkkipaikka: pala asfalttia, jonka ympärillä käyvä kuhina on opettanut mulle merkittävän asian suisseromandelaisuudesta: Kytkekää se mielikuva sääntöjä arvostavista sveitsiläisistä vain saksankielisiin - talon joka synty-suisselainen asukki pitää vieraspaikkaa iki iki omanaan. Muualta muuttaneet (nöyristelijät) parkkeeraavat kakkosautonsa kadulle; rehti metsän poika suomalainen tuskin sallii edes vieraidensa lepuuttaa peltilehmäänsä tällä tontilla. 

Piittaamattomimman Asukkaan tittelistä kisattaessa on hyvissä asemissa ystäväni Naapurintyttö tuolta alakerrasta. Toki vieraspaikka on tarkoitettu neidin kolhuiselle Fiatille - tyypin tuntien voin pahemmin panettelematta väittää, että tuskin tuli tuumineeksi, miksiköhän talon ranskalainen lapsiperhe ehdoin tahdoin tappelee kakkosautonsa kanssa kadunvarren parkkiruuduista ja retuuttaa pikkupoikiaan ja niitä pakollisia Danonen rahkavälipalojaan jostain kortteleiden takaa. 

Aseistariisuvan itsekkäästä olemuksestaan huolimatta frendini kuitenkin hävisi pelin - veikkaan, että Hyvin Korkealta Taholta on tullut nootti, joka ajoi tytön jakamaan äitinsä kanssa samaa parkkiruutua. (Ihan kivat 2 vuotta se sitä ehti pitää.) Vaan eipä mitään - tilalle vierasparkkiin muutti VW Golfinsa siinä samaisessa taloudessa majaileva kokki (jatkossa koodinimeltään Kokki, hah olenpa taas nokkela) 

Jotenkin nielisin oikeudenmukaisena, että rouva Pakana, tuo parkkipaikaton naisraasu, omisi vierasparkin; heittäytyisi julkeaksi ja kiilaisi Kokin takaisin kadulle. Toistaiseksi rouva on altavastaajana tässä valtapelissä - Kokin epäsäännöllinen työrytmi sallii paikan valloittamisen mitä oudoimpina kellonaikoina. Kirjeenvaihtajamme seuraa tilannetta.  

Kadulle joutuneet käyttävät sinisellä maalattuja asukaspysäköintipaikkoja, jotka muille edustavat kiekkopaikkoja. Ja asukaspysäköintilupaahan ei alueelle saa automaattisesti vain sillä perusteella, että siellä sattuu asumaan - lupia myönnetään vain tietty määrä per alue. Mikäli lähdemme tähän kakkosauto-leikkiin, ilmoittaudun siis jonottamaan parkkilupaa. - Kauhuskenaariona se, että lupaa hakiessa kenties tulisi jo olla tarjota auton rekisterinumero, eli olisin pakotettu hankkimaan auton, jolle mulla ei ole parkkipaikkaa, voidakseni jonottaa sille parkkipaikkaa. Ei kuulosta lainkaan epätodennäköiseltä kuviolta; erittäin sveitsiläiseltä sitävastoin kyllä. 

Ja on tässä kokeneena sveitsin-asujana, lungina maailmankansalaisena, tarjota muutakin ns. hiljaista tietoa paikallisista parkkikuvioista, olkaa tarkkana, seuraa taas luento: ekakskin auto saa olla kummin tahansa päin kadun varren taskuparkissaan, ei vain nenä menosuuntaan. Joustavaa; ja joustavuutta vaativaa - liikennekulttuuriin olennaisena osana kuuluu, että sinkoillaan poikki vastaantulijan kaistan, mikäli sellainen onni kuin Tyhjä Ruutu odottaa ottajaansa. 

Laiskan yksityisautoilijan (=mut) saa aina hymyilemään kollektiivinen parkkimittari: parkkiruutusi viereen on maalattu numero, vetelehdit parkkimaksuautomaatille ja syötät mynttejä omalle numerollesi - eikä tartte kiikuttaa mitään lappusia takas auton tuulilasin alle. Nerokasta. (Myös laiska lappuliisa oletettavasti hymyilee, kun tarkistaa koko parkkialueen selaamalla maksut läpi yhteen automaattiin nojaillen.) (Huom lappuliisan ilahduttaminen on systeemin valitettava sivuoire, joka on vain nieltävä.)

Lausanne on käytännössä ontto - parkkihalleja on sanoisinko riittävästi. Jo mainitu "asunnonhaku-konsultti" Dan vinkkasi, että kandee pyrkia olemaan uskollinen jollekin tietylle hallille, niin minimoi ne hetket, jolloin auto on täysin hukassa. Mun vakkari on se-jonka-nimeä-en-muista, ihan uus, suunnilleen Globusta vastapäätä. Dan itse taas suosi Ribonnen parkkia, jossa houkuttimena palvelu himoshoppaajille - ostoksesi toimitetaan parkkihalliin, eipä tarvise raahata niitä pitkin poikin cityä (-vai haluaaks kaikki nimenomaan näyttäviä pahvikasseja heilumaan käsivarteen, eiks sellai tapa ole, ainakin telkkarissa). (Danin shoppailutavat ovat mulle tuntemattomat.) Juu ja mun vinkki on, että keskittyy sen auton jättäessään siihen, että parkkilappu on varmasti mege - joihinkin halleihin ei pääse sisään, varsinkaan iltasella, ellei naputtele koodilukkoon lapusta löytyvää numerosarjaa.

Ja vielä loppukevennys: Tätä en ole omin silmin nähnyt kuin tv:ssä (joten suotakoon skeptinen asenne), mutta ilmeisesti ainakin Fribourgissa ja jossain Baselin tienoilla (?) on kadunpätkiä, joille parkkeeratessaan tulee vaihde jättää vapaalle ja käsijarru vain puoliksi päälle. No miksi? Kas siksipä tietenkin, että autoasi voidaan työntää eteen- tai taaksepäin. Jotta niinku muutkin mahtuu parkkeeraamaan tienvartee, kato. Odottelen asiantilasta lisätietoja, kuten esim. vahvistusta käytännön olemassaolosta. 

Huomiseksi hoituu auto kolmeksi päiväksi käyttöön - tavoitteena uuvuttaa koira niin perusteellisesti, että se loppuviikon makoilee ketarat ojossa lehmäntaljalla eikä heiluta kinttujaan edes unissaan. Jotta matte voi notkuu FaceBookissa. Ginger decided to Hug you.