Helluntaiviikonlopun satoi. Normiläppä on sateessa hokea, että ylhäällä se tulee lumena, erityisesti kun oikeen ottaa päähän kuravelli koiran lenkkipolulla, mutta aivot oli väännetty niin kesävaihteelle, että ymmärsimme vasta maanantai-iltana, että vuorillahan olis tuoretta lunta muutama sentti - sen sijaan, että kirosi Lausannessa vetistä säätä, olisi voinut huvitella kauden viimeisillä hiihdoilla jossain jäätikkökeskuksessa. No meni jo.

Sen sijaan aloitin operaation Kotikaupunki Tutuksi. Mulla on totta kai täälllä asuessa vakiintuneet ne omat kuviot ja mestat, paikallisten frendien kautta värittynyt kaupunkikuva jne, mutta minäpä olen nyt uusin silmin asialla, ja aion käydä tsekkaamassa jokaisen kaupungin nähtävyyden. Ilokseni raportoin ne myös tänne, jotta muistan jatkossa jättää väliin.

Kohde: Sauvabelinin metsäläntti kaupungin yläpuolella; Bois de Sauvabelin, josta pieni opaskirjaseni sanoo mm. seuraavaa: "These woods on the doorstep of the city provide a wonderful getaway." No juu.

Sveitsiläinenhän on luontainen sunnuntaikävelijä, ja tämän pienen ulkoilualueen ne ovat kävelleet täysin puhki. Kaupungin ympäriltä löytyvät vaatimattomasti Alpit ja Jura lukuisine haikkireitteineen, mutta perus-Heidi ei missään nimessä aja niin kauas reippailemaan (ja tästä muuten toiste lisää). Metsästä bongasin roskia, mikä on aivan ennenkuulumatonta ympäristötietoisessa Sveitsissä; epäilen turistien jättämiksi, niitäkin kun parkkialueen koosta päätellen tuodaan mestoille ihan bussitolkulla. (Mutta miksi?)

Pusikosta nousee puusta rakennettu näköalatorni, Tour de Sauvabelin, joka on tavallaan ihan mielenkiintoinen rakennelma, muttei sellanen, että tarvitsisi toista kertaa mennä, tai kiikuttaa sinne viattomia vieraita. Kun kipuaa ylös 302 askelmaa, on näköalat ihan jees, mikäli osaa jättää huomiotta, mitä mittakaavaa ympärillä olevat vuoret tarjoaisivat samasta aiheesta. Kuvaa en laita, koska se on niin masentavan harmaa; sää ei oikeen suosinut sankarimatkailijaa.

Kruununa alueella on pieni lätäkkö, jonka ympäriltä löytyy eläinpuiston tapainen ja turistirafla. Se oli niin latteaa, etten löydä sanoja. Paikalliseen faunaan tutustuminen aidatuissa oloissa jäi väliin, mutta opaskirjanen kertoo mestoilta löytyvän lepakoita ja kettuja; onpa huisia - molempia näkyy ihan tarhaamattomanakin kaupungin kaikilla viheralueilla.

Lievää pettymystä Operaation ensikohteeseen mentiin puimaan puiston nurkalla olevaan raflaan, Chalet Suisseen - listalla fondueta ja raclettea, kas vain. Skippasin kuumat juustot, vedin jättipalan suklaakakkua, ja sokerista sai sen verran lohtua, etten ihan miinukselle vedä arvosanaa tästä retkestä; Seura hyvää, eväitä liian vähän. Ja Viisikko jatkaa seuraavia seikkailuja kohti. 

(Ärgh olipa tuskaista vääntää tämä tyhjänpäivänen raportti, mut jos mä todellakin aion käydä kaikki opaskirjaseni suosittelemat mestat, paree jättää niistä joku jälki kuitenkin.) (Opaskirjanen lentää roskiin aika äkkiä, jollei jatkossa löydy mielenkiintoisempia kohteita.)