Voi kunpa löytäisin öljyä, tietäisin heti mitä sillä tehdä. Oslon viikonloppuhipoissa pääsin nimittäin nuuskimaan yksityisen golf-klubin henkeä, ja totesin, että golf ei edelleenkään kiinnosta, mutta golf-klubeilu vois olla just mulle. Ilman öljymiljoonia sen klubin jäsenyys ei onnistune, tai ainakin vaatisi aivan uudenlaista priorisointia - viis asunnosta ja ravinnosta ja elämästä, mä oon hei golf-klubin jäsen! Puhelimesta en voisi luopua; mulla ei enää muuta olisikaan, kuin soittelut klubin tonteilta frendeille, että arvatkaa oonksmä mun klubilla just nyt. Tottakai olisin pukeutunut asianmukaisesti, paidassa kaulukset, ja vain yksi hansikas, siinä puhelinkädessä tietty.

Norskit olivat taas juuri niin kliseisen norskeja - nättejä ja hyväntuulisia ja aikamoisessa kännissä joka geir, thor-olof ja mette-maarit. Jo menomatkalla yhteysaluksella tarjottua viinipulloa väkipakolla tyhjentävä norjalaisdaami selitti, että koska Norjassa viina on niin kallista, kaikki on aina juotava kun saa. Ihmettelin ääneen, että minähän olen finne, ei tartte selitellä, kyllä ilmaisen viinan käsite on tuttu. Daami totesi, että olen ihka eka suomalainen, jonka hän tapaa, mutta maine on kulkenut edellämme. Sitten yksimielisesti totesimme, että ruottalaiset on eri maata. Yhteis-pohjoismainen kohtaaminen ja otetaas taas.

Ja hyvä että kuvio oli tuttu  - belgialais-pariskunnalla oli vähän vaikeampaa. Rouva oli jopa peloissaan, kun karhun kokoiset norskit ottivat kuppia ja esiintyivät päihtyneinä häpeilemättä, eikä saarelta päässyt edes karkuun. Aurinkokaan ei millään laskenut; tuo pakanallinen bakkanaali ei piiloutunut hämärään, vaan jokainen yksityiskohta piirtyi kiduttavan tarkasti.

Kuten se nuori mette-maarit, joka jo alkuillasta oli kovin huppelissa, ja erittäin upeat muhkeat munkit korsettimallisessa yläosassa tarjottimella. Kyseisiä rauhasia on kyllä pakko veikata kirurgin täyttämiksi, vaikka kuinka olisi kasvuikäisenä hyvälaatuisia kalarasvoja varastoinut - tai sitten fenno-skandinaavinen tasajako on vielä epäreilumpi kuin kuvittelin. Mähän oon jo pitkään ollut sitä mieltä, että Norja, Ruotsi ja Suomi olisi tullut jakaa maantieteellisesti poikittain, ei pitkittäin kuten nyt - näin kaikki olisivat saaneet osansa valtamerestä, vuorista ja vetelästä suomaasta. Mutta asiaan, eli kesäöisen kuvaelmamme pariin:

Mette-maaritin tanssikuvio oli niin hoipertelevaista, että mekko valahti vyötärölle, ja nuo pyöreät kaksoset tanssivat omaa polskaansa muun juhlakansan ihaillessa. Tyttöraukkka oli kuitenkin tarkoittanut jättää tisunsa esittelemättä, ja oli kovin surkea, kun viimein huomasi asunsa tilan. Taustalla soitti syntikkaa Norjan Seppo Hovi, BumtsiBumin turskaversion Michael Bolton -kiharainen nuorukainen. Niitä mieleenpainuvia hetkiä.

Belgirouva, joka oli tuohtuneena kommentoinut neitosen hoipertelua jo alkumetreillä, heittäytyi tässä vaiheessa jo kovin ilkeäpuheiseksi, jolloin huomasin, että siinäpä selvä ero meidän känni-kulttuureissa kasvaneiden reagointiin: mokailulle ja kyseiselle insidentille kyllä naurettiin, mutta erittäin hyväntahtoisesti - saatat itse olla samassa jamassa ens viikonloppuna. (Tai, mikäli olet vanhempi kuin rippikouluikäinen,  mitä todennäköisemmin olet jo joskus ollut.)

Yritin myös selittää belgiherralle, joka jankkasi (toki myös jo päissään), että "kyyllähän hekin juovat, mutta osaavat sentään säilyttää kontrollinsa", että sepä se, me pohjoisen villit juomme, jotta menettäisimme kontrollimme. Ei valjennut ei.

Illan päätteeksi terjet ja geirit arvuuttelivat, mahtaako paluulautalla vielä olla tarjoilua, ja heittivät varmuuden vuoksi taskuun vielä muutaman flindan baaripöydältä. Akkurat, onhan nyt ankershapsit nautittava, ja kun kert oli sitä ilmasta viinaa. Silti kiva, että norjalaiset ovat niin hyväntuulisia vielä laskuhumalan jo hiipiessä; pekat olisivat järjestäneet noilla promilleilla tappelun tai itkukohtauksen. Siinäpä olis belgit nähneet sitten.

Yöllä piipahdin vielä oslolaisen pubin naistenhuoneessa merkille panemassa, että kyllä nää paikalliset tosiaan ovatkin aivan pleksit, ja pelästyin sitten, että miten edes huomaan moista - en kai mää ny vaa o eurooppalaistunu?  Muutaman viikon takaisella Suomi-keikalla en ehtinyt baariin, mutta tilanne on korjattava rankalla kaatamisella ens reissulla heinäkuun loppupuolella. Rakas frendinikin tais valittaa, että musta on tullut nössö - kyllä tälle nyt on tehtävä jotain. Kuulin esi-isieni kutsun pohjoisessa suviyössä..

Niin ja tietenkin tulin kipeäksi, kuten ennustettu oli. Ja tällä viikolla on satanut aivan samalla sykkeellä kuin edelliselläkin, mikä laittaa vähän haastetta tähän mun säätilan ignooraamis-strategiaan. No talvi olikin todella vähäluminen, että ilmeisesti tässä nyt sitte kiritään sitä tilastollista vuotuista sademäärää täyteen. Jotai kantsis kuitenkin säästää joulukuun ensi-lumillekin.