(Kliseisen lehtikuusen takana La Petit Combin, 3612m)

Olinpa taas reipas.

Maanantai-iltapäivän haikkalin Champex-Lacissa. Karttaa nyt ei ollut, mutta sattumalta törmäsin keltaiseen reittiviittaan tekstillä La Belvédère, ja siihen suuntaan aina kandee lähteä - edessä silloin helposti saavutettavat picnic-mestat with a view.   

Ristin tässä itsevaltiaan ottein kyseisen maanantain Viralliseksi Viimeiseksi Kesäpäiväksi - teepaitakelit, vaikka keltaiset lehtikuuset toivat jo vahvaa 70-luvun technicolor-fiilistä. Odottelin koko ajan disney-karhunpennun ilmestyvän pihapiiriin, jossa rehti isä hakkaa halkoja, ja pari kolme punaposkilasta lumberjack-ruuduissaan on juuri menettänyt äitinsä.

(Picnic-mestalta näkyi alas kylään, eli siinä hei on itse se Lac! Kuva näyttää oudosti pienoismallilta; kuvaaja ei kuitenkaan myönnä mitään)

Champexista jäi muuten viime talven retkeltä yksi nakki: Eräänä runsaslumisena päivänä laskimme ylhäällä syvää lunta ihan oman ryhmän kesken, ei muita ollut laskulinjoista kisaamassa, mutta alas hissille ei millään löytynyt linjaa ryteikön läpi. Mulla loppui rämpiessä ns. paaki, eikä kaakaotaukokaan auttanut - muiden kömmellysten ohessa päädyin ikimuistoisesti roikkumaan pajukkoon pää alaspäin, sukset veenä ylös, kaksin käsin kiinni oksassa, joka tietenkin katkesi. Muilla ei kyllä yhtä pahasti ottanut metsäretki kunnon ja terveyden päälle; tiedä sitten miksi.

Lämmittelin ajatuksella, että jospa sesongin ulkopuolella kävisi hoitamassa pienet öiset harvennustyöt ensi kautta ajatellen; sellainen muutaman metrin levyinen väylä riittänee. Moottorisaha, otsalamppu ja kanisteri jotain litkua, millä se vehje nyt sitte pyöriikään, ja siinä saisi muutama lehtikuusikin tuta. 

(La Li Blanche, 2195m, karun isoveljensä kainalossa)

Huimin tunne-elämys haikilla oli sitten se, että rakastuin vuoreen (-valittuni on kuvassa yllä, iso vaalea keskellä otosta) Voi olla, että olemme ohimennen jotain silmiksiä ennenkin vaihdelleet, mutta nyt näin iltapäivän valossa valkoisena hohtavan kyljen kuusikosta kurkkiessani, ja se oli siinä. Terävä hammas ja piiiitkä liukumäki alas laaksoon, upea kertakaikkiaan. No fotailin kaunotarta ahkerasti, mutta niin intohimolla suhtaudun, että iski omistushalu ja mustasukkaisuus (-siis vuoresta, voi herttinen), ja asetin näytille heikohkon otoksen, joka ei tee oikeutta sen valkealle silkinhimmeälle kyljelle, jota jää on aikoinaan hellinyt, muotoillen pehmeitä pyörteitä kuin marenkiin.

No kai tämä tästä.

Keräilen tässä lopuksi vielä rippeet sisäisestä luonnontieteilijästäni ja esitän kuvan Champexin järvestä, nyt kylän korkeudelta ikuistettuna. Lehtikuusi - kuusi; 45% - 55%.