Kengät: Vic Matiè; Jalat: mallin omat;

eli kun en mitenkään keksinyt, miten blogi kuuluu aloittaa, päädyin kuvaan mun uusista kengistä. (Mä en aina oo näin nokkela.)

Mulla on ongelmallinen kenkäsuhde, kiitos Dr.Martens, jonka popot oli ihan must silloin joskus 80-luvun puolivälistä eteenpäin. Sen jälkeen kaikki muut kengät on tuntuneet jotenkin epäilyttävän kevyiltä ja hepposen  siroilta, sellasilta, joilla ei voi tehdä mitään. Varsinainen martens-vaihe meni multa ohi jo yli 10 vuotta sitten, ja sen nyt vielä kestäsin, mutta kun mitään muuta vaihetta ei tullut tilalle. Enkä enää oo tarpeeks rok marttenseihin (jos nyt koskaan olinkaan).

Sielu oli tosin jo pahasti vioittunut - yhä päädyn kenkäkaupoissa helposti ns. sämpylä-malliin, vaikka näin jo ihan tosi aikuisena naisena se naiseus saisi jo näkyä päällekin päin, mielellään tietty joissain höyhentupsu-stilettojen muodossa. Yleensä jätän sitten ne sämpylätkin kauppaan, kun ne ei sitten ookkaan just niinku "ne", kun ei ne ookkaan "just mua", tai siis ovat liikaakin just mua.

Joten mulla ei ole kenkiä. Viime kesän mun jaloissa oli joko havaianakset tai vaelluskengät; talvella alppimonot tai vaelluskengät. Niinpä menin ja ostin ballerinat. Ovat ainakin tarpeeks överisti juuri sitä.

Että näin tärkeitä teemoja tässä blogissa. Viiltävää kansalaisjournalismia. 

Kotirouva vinkkaa: Havaianaksia on kätevä pestä astianpesukoneessa. Sinne vaan lautastelineeseen ja ohjelma pyörimään. (Valkoiset tosin oli talven aikana muuttuneet kulahtaneen kellastuneiksi, ilmeisesti ne tiskiaineet on sitte liian stydejä... Mutta muut värit - anti mennä.)

- Eli ei mulla mitään asiaa ole, blogi vaan oli saatava, jotta ulkosuomalainen voi hölistä ne juttunsa, joita mun ne noin kaksi suomalaista ystävää ei jaksa 24/7 kuunnella. Blogittamalla saan samalla kätevästi päiväkirjan siitä, miten pikkuhiljaa sveitsiläistyn, ja muutenkin dokua siitä, mihin nämä leppoisat / turhauttavat (päivästä kiinni, kumpi) kotirouvan päivät menee.

 Jonkin aikaahan mulle riitti, että keskustelun ohessa viittasin kuvitteelliseen blogiini tyyliin "Lisää aiheesta blogissani.", no okei, ei se pitkään ollut hauskaa, eikä kaikkien mielestä alkuunkaan. Katsotaan, millaista on kun on oikeasti oma blogi, että onks tää niin kivaa kuin miltä vaikuttaa.